sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kuka menestyy ja miksi

Hooooola.
Täällä taas, ihanan kotoisalla sängyllä rentoillen on tämäkin loma aloitettu. Löysin viime viikolla aivan uuden ja mahtavan tavan opiskella lisää itsestäni; kirjat. Lainasin kirjastosta kolme kirjaa, jotka eivät tällä kertaa olleetkaan niitä tavallisimpia rikosdekkareita. Lainaamani kirjojen nimet olivat nuoren urheilija fyysinen harjoittelu, Kuka menestyy ja miksi sekä Voitto. Aloitin lukemalla noita fyysisyyden juttuja.. Ohessa kuitenkin aloitin myös psykologisemman näkökulman pohtimisen tuon Voitto (taito ja tahto) -nimisen teoksen kautta. Tämä teos on ollut aivan järjettömän avartava ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille.
Saavutamme sisäisen mielenrauhan, kun elämämme on harmoniassa syvimpien periaatteidemme ja arvojemme kanssa.// Todellinen onnellisuus saavutetaan kun itsensä toteuttaminen ja kehittäminen onnistuu kaikilla elämän osa-alueilla tasapainoisesti. (psyykkinen, sosiaalinen, uskopohjainen ja fyysinen)

Voitto kertoo eri urheilijoiden menestystarinoita ja heidän kivisiä polkujaan huipulle. Kirja perustuu kokonaisvaltaiseen ihmis- ja valmennuskäsitykseen. Minkälainen tulisi olla valmentajan ja valmennettavan välinen suhde? Mitä menestys oikeastaan on ja kuka sen määrittelee? Mitä pääseminen huippu-urheilijaksi tarkoittaa elämän muiden osa-alueiden kannalta? 

Tässä mielestäni hyvinkin tärkeitä elämänohjeita ja otteita kirjasta:
-Itseään toteuttavat ennusteet ovat seurausta itseään voimistavasta yläkierteestä.
-Sisäinen menestyjä on sisältäohjeutuva, itseään toteuttava, taipumuksiaan ja voimavarojaan täydesti hyödyntävä ihminen.
-On hyvä lisätä ruokaan suolaa tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen se pilaa ruoan. Rohkeus on järkevää tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen puhutaan uhkarohkeudesta. Peräänantamattomuuskin on viisasta tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen se muuttuu härkäpäisyydeksi.
-Onnikin menettäisi merkityksensä, jos sitä tasapainoittamassa ei olisi muita tunteita, kuten surua ja vihaa.
-Oivalla ainutlaatuisuutesi.
-Elämässä menestyvät optimistit. Negatiivinen ajattelu vie kolminkertaisen energiamäärän positiiviseen ajatteluun verrattuna.
-Älä ajattele ongelmaa vaan ratkaisua.

Huomasin seuraavissa treeneissäni analysoivani itseäni aivan eri näkökulmasta kuin ennen. Opin kuulostelemaan tunnetilojani pienten onnistumisten ja epäonnistumisten kautta. Tajusin myös, että olen juuri sellainen reaktiivinen olosuhteiden syytteelijä.. Hieman nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni! Kisat puskee päälle, eikä treeneissä mikään tunnu oikein siltä kuin pitäisi. Meinasi usko loppua jo jossain vaiheessa, mutta sitten taas mietin lukemiani asioita; eihän ne onnistumiset ole mitään ilman työtä ja tuhansia epäonnistumisia. Kuka se on, keheksi haluan tulla? Haluanko olla se, joka luovuttaa ensimmäisen yrittämän jälkeen? En. Haluan olla se, joka ei anna pienten vastoinkäymisten lannistaa. Viimeinen kierros meni täten jo hieman paremmin! Älkää koskaan lopettako uskomista itseenne, näyttäkää että se on asenteesta kiinni.
Viime perjantaina Wanhojen tanssahdellessa mietin myös sitä, onko kaikki suomalaiset kirottu kantamaan perusilmeenään sellaista elämäänsä kyllästynyttä naamaa? En halua kuulostaa todellakaan ilkeältä, koska rankkoja tai huonoja päiviä jokaisella varmaan on, mutta ei niitä varmaan jokaiselle joka päivä voi sattua! Miksei suomalaisessa kulttuurissa saa näyttää iloa? Testasin tämän kävellessäni koulusta salille.. Väänsin oikein iloisen hymyn kasvoilleni koko matkan ajaksi. Tuntui kyllä todella väärältä ja väkinäiseltä, mutta miksi? Ehkä en ole tottunut moiseen. Ehkeivät ihmiset kanssani tässä maassa ole tottuneet moiseen. Pitäisikö aloittaa hymyn vallankumous? Itse ainakin yritän näyttää vähemmän masentuneelta seuraavan kerran käydessäni ihmisten ilmoilla. Jos ei nyt muuta saada moisella aikaan, niin ainakin saan ehkä muut persoonat nauramaan irvistykselleni.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oliko sulla lempparimekkoja wanhoissa? =)

Heta kirjoitti...

Oli sielä muutamia kivoja, kuten sellainen vaalean siniturkoosi, jossa oli sellainen koristeltu kaulalenkki. Vähän kuitenkin petyin kun en kellään nähnyt oranssia mekkoa.. mikä on ehkä itsellä ensi vuonna haaveilla :)

venla kirjoitti...

Alotetaan yhdessä hymyn vallankumous!

Lyra kirjoitti...

Mahtava postaus! Oon surrut tuota ihan samaa wanhojen tansseista. Sitä päivää hehkutetaan pukuloistolla, mutta minusta on ainakin mukavampi katsoa ihmisiä, jotka näyttävät siltä, että heillä on hauskaa. Itse hymyilen usein ja huomaan, että usein vastaantulijatkin hymyilevät, kun heille hymyilee. :)

Heta kirjoitti...

Lyra- Kiitos! :)