Hei kaikille joulusta - ja sen ruoista - selviytyneille!
Nyt on yksi joulu taas eletty & olen hyvin iloinen siitä ... että se on ohi! Nyt eletään kuitenkin sitä aikaa, jolloin blogimaailma täyttyy noista kaikista joulupostauksissa, joissa tätä ko. juhlaa hypetetään. Hypetetään ruuan, ihmisten ja lahjojen ihanuutta.
Moni teistä ei ehkä tiedä, mutta mä en ole mikään varsinainen joulufani. Nyt älkäähän toki tuomitko mua tämän epäsuomalaisuuteni takia, mutta pari viimeisintä joulua mä olen vain haaveillut joulusta jossain lämpimässä... Suurin toiveeni tällä hetkellä olisi päästä Australiaan. Mä todella toivoisin, että pääsisin sinne vaikka ensi vuonna valmistumisen jälkeen... Noh, haaveitahan saa olla?
Kuitenkin, takaisin jouluun. Mitä vihaan joulussa?
Jouluruokaa, hypetystä, kaupallisuutta, turhia lahjoja, monia jouluohjelmia, yleisiä jouluperinteitä, valmistelustressiä, joulustressiä, arkeenpaluustressiä ja sitä, ettei tehdä mitään.
Onneksi vuosi vaihtuu ja päästään yli tästä kamaluudesta. No juu okei, onhan joulussakin hyviä juttuja, kuten tämän vuoden kaunis sää! Aattoturhautumisen partaalla kävin koiran kanssa ulkona ja sainkin ilokseni nauttia todella kauniista lenkkisäästä.
Ja vielä aiheeseen... Joulussa on kuitenkin yleisesti yksi hyvä puoli: sen aikana myös moni sisältä kaunis ihminen heräilee ja uhraa aikaansa pyyteettömästi toiseen ihmiseen. Tänä vuonna moni teistä lämmitti mun sydäntäni - kiitos kaikista ajatuksella varustetuista teoistanne. Kiitos kommenteistanne, pienistä lahjoistanne ja korteistanne. Kiitos ajastanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti