Eri puolia minusta - minkälaisen Hetan sinä tunnet?

Moi.

Huomasin tänään aika ilmiselvän mutta silti niin hauskan asian - käytökseni on todella erilaista eri tilanteissa eri ihmisten kanssa. Kai se on jotain sellaista sosiaalisen statukseen liittyvää? Tai, no en kyllä tiedä.

Luulen etten ole ainokainen, joka näitä joskus pohtii. En kuitenkaan ollut koskaan oikein itse kiinnittänyt tähän huomiota.... itseni kohdalla. Kyllä mielestäni on suhteellisen helppoa lukea muista ihmisistä käytöksen eri piirteitä eri seurassa; tähän moni voi varmasti liittää esimerkiksi sisaruksensa. (Kuinka kotona ollaan niin hyvää pataa, mutta kavereiden edessä pitää esittää jotain aivan muuta...) Ihmisen 'persoonan muuttuminen' voi hyvinkin häiritä jotakuta, joka joutuu tekemisiin kyseisen henkilön kanssa kahdessa eri moodissa - varsinkin jos suhtautuminen niiden välillä muuttuu.

Millaisia puolia minusta löytyy?

Tämä on todella laaja kysymys, enkä oikein osaakkaan vastata tähän lyhyellä ja selkeällä kaavalla. Yritin kuitenkin parhaani ja tein karkean jaon neljään osa-alueeseen: 

Meluisa lapsi

Tämä oli yksi puoli, jota oikeastaan hieman säikähdinkin tänään. En ole koskaan kokenut olevani sellainen kovaääninen joka paikan termiitti. Näin myöhemmin ajateltuna tulos oli kuitenkin juurikin tämä, enkä todellakaan ole iloinen siitä...En haluaisi olla huomionhakuinen tai rasittava ihminen. En vain koe olevani sellainen.

Sosiaalinen ja hauska

Erityisesti minusta näkee sen sosiaalisimman puolen puolituttujen kanssa - jos tilanne on se, että keskustelua on saatava aikaan, eikä kukaan muu sitä tee. Hauskuudesta en todellakaan tiedä, mutta pidän huumoria tärkeänä osana elämää ja identiteettiä. Sosiaalista puoltani haluan ehdottomasti koko ajan kehittää, niin uusien kuin vanhojenkin tovereideni seurassa.

Järkevä ja asiallinen

Tämä on ehdottomasti se koulupuoli minusta. Koulun ohella yritän pysyä asiallisella tasolla valmentajana - aina siihen kuitenkaan kykenemättä. Sherlockin lailla voitte varmasti päätellä, että asiallisuus tulee esille myös hoitaessani puolivirallisia asioitani.

Ujo 

Monen ihmisen on varmasti vaikea olla avoin omalla epämukavuusalueellaan - kuten minunkin. Epämukavuusalueeseeni kuuluvat esimerkiksi puheet/powerpointesitelmät/ym. luokan edessä. Minusta vaan tuntuu, että vaikka kuinka yritän vaihtaa moodiani ''kouluhetasta'' sosiaaliseksi ja hauskaksi, ei se vaan onnistu. Tunnen oloni toisinaan todella epämukavaksi ja vaivaantuneeksi kyseisissä tilanteissa. 

Kuinka ihmeessä voin sitten esiintyä suurten ihmismassojen edessä? Miten kykenen selostamaan markkinoilla tai näytöksissä ohjelmanumeromme tarkoitusta? Kuinka ihmeessä uskallan aloittaa keskustelua ulkomaalaisten joukkueiden tai kanssavikeltäjieni kanssa ihan yksin?

Koska se vaan ei ole sama asia.

Noissa tilanteissa en ole kouluheta. 

Noissa tilanteissa olen vikeltäjä. 

On se aika jännä juttu tuo persoona. Jokaisella yksilöllä on monta ulottuvuutta, niin hyvässä kuin huonossa. Oletko itse koskaan pohtinut omia piirteitäsi - millainen olet tai haluaisit olla? 

Käyttäydytkö tai reagoitko eri tavalla ärsykkeisiin eri ihmisten seurassa? Olisi varmaan mahtava oppia hallitsemaan omia persoonallisuuden piirteitään tietyissä tilanteissa.

Toisaalta,
jos ihminen ei koskaan muutu,
miten olisi mahdollista tietää kuinka olla paras mahdollinen minä?

shortsikelit ja kuvailupäivittelyä

Moksismoi.

Mulla oli aivan huippuloma! Edelliseen postaukseen lisäten olen miitannut aivan huippuihmisiä ja puhunut kaikki syvimmätkin ajatukseni auki. Maanantai oli shoppailupäivä Willassa, mistä mukaan tarttui ihanat maiharityyppiset popot ja pari paitaa. Tiistaina kävin juoksemassa ja päiväkaffella tutustumassa upeaan persoonaan. Keskiviikkona olin pitkästä aikaa tekemässä kunnon salin, minkä lisäksi vaan harrastin kotoilua ruuanlaiton ja snäppäämisen muodossa.

Torstaina nukuin pitkään ja vanha ystäväni tuli käymään. Värjäsimme myös pehkoani hieman. Perjantaina aurinko päätti paistaa ja aloitin aamuni lenkillä, minkä jälkeen harrastin omaa pukkeilua. Illemmalla käväisin valmentamassa josta sitten kirmasinkin suoraan valokarnevaaleihin. Lintsillä oli mahtavat valot, ihana tunnelma ja upea seura, kiitos.

Lauantai heräteltiin käyntiin salitreenillä. Puolikkaan päivän toisella puoliskolla kävin ystäväni kanssa kuvaamassa lähimaastoissa ja käväisin koutsaamassa. Kymmenen aikaan näin vielä tuota samaista ystävää syvällisen juttutuokion merkeissä. Sunnuntai - viimeinen lomapäivämme täytettiin kaiken maailman sekoilulla, milloin myöhästyttiin Venlan kanssa junasta ja milloin tultiin junalla heti takaisin unohdettuamme liput messukeskukseen... Messuille kuitenkin päästiin ja mukaan tarttui niiden kaikkien maistiaisten lisäksi pitkähihainen Helly Hansenin treenipaita 20e (hintalapussa 66e) ja uudet Peak Performancen tuulihousut 30e (hintalapussa 220e). Lisäksi arvostukseni joogaajia kohtaan nousi monella kymmenellä prosentilla kokeiltuani puolen tunnin joogasessiota. Oli kaikkea muuta kuin hauskaa yrittää vääntää itseäni mitä ihmeellisempiin asentoihin (varsinkin farkut jalassa!) ja yrittää samalla ''rentoutua''. Silloin ei muuten naurattanut... Nyt ehkä hieman. 

.Nyt on taas palailtu koulun pariin ja ilma on sen mukainen. Nyt istuskelen huvittuneena sängylläni kuunnellen Emma Blackerya ja kaksoisveljeni tarinointia milloin mistäkin somevideosta. Joskus veljetkin on ihan ok. (Kyllä mä tiedän, mullahan on niitä neljä!)

Oikeastaan tää postaus oli vaan vähän tämmöistä päivittelyä lomakuulumisista ja tekosyy julkaista noita lauantain kuvailupäivän kuvia. Ite tykkään niistä aika paljon... mitäs mieltä siellä päässä ollaan, mikä on suosikkisi yksittäisistä kuvista?

Ensi kertaan rakkahat! 

Mitä sä arvostat toisessa?

Tsau toverit!

Syysloma on pyörähtänyt käyntiin ja rullailee mukavalla temmolla tälläkin hetkellä. Oulun jälkeen - tai oikeastaan jo kisoissa - päätin pitäväni hieman taukoa treeneistä. Tänä(kin) vuonna olisin voinut lopettaa kisakauteni ensimmäisten Unkarin kilpailujen jälkeen - silloin kun meni vielä hyvin. Silloin kuin tunsin kehittyväni ja kehitys oli nousujohteista. EM-kisatkin menivät ihan hyvin, mutta sen jälkeen alkoi alamäki. 

Nyt siis taukoilen niin itseni kuin Lukenkin takia. Ajattelin tehdä muita juttuja muutaman viikon, ehkä kuukaudenkin.... Tai niin kauan, kunnes vikellyksestä tulee taas mielekästä. Mikäli treenaus tuntuu pakkopullalta, kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä; miksi teen tätä?

Viikon oleilun jälkeen kaikki stressi on poissa. Tää on ihan absurdia. Vaikka en ole ollut lajitreeneissä, oon ollut koko ajan tekemässä jotain. Oon miitannut kavereita, tutustunut muutamaan saksalaiseen, leiponut, tehnyt koulujuttuja, shoppaillut, valmennellut, suunnitellut tulevaisuutta, tekstaillut ja tanssinut. Tuntuu että oon hetken voinut olla normaali ihminen ja tehdä normaaleja asioita. 

Oon myös ehtinyt miettiä asioita. Oletteko koskaan miettineet mitä pidätte toisen persoonassa tärkeänä? Mikä on se juttu, joka ihmisissä vetoaa sinuun tai millä haluat itse saada toisten huomion? 

Samat kiinnostuksen kohteet tuovat ihmisiä lähemmäksi toisiaan, mutta mikä saa ihmiset todella samalle aaltopituudelle? Samanlaiset arvot.

Muhun puree sarkastinen huumori. Oon huomannut, että kaikista eniten arvostan ihmisiä, jotka osaavat käyttää huumoria harkitusti mutta aina oikeassa kohdassa. Musta on tärkeää saada ihmiset hymyilemään. Koen itsekin käyttäväni paljon sarkastisia ilmauksia. - joskus se toimii, joskus ei. Parhaiten kuitenkin tulen toimeen ihmisten kanssa, joilla on samanlainen huumorintaju.

Toinen asia mitä ihmisissä arvostan on rehellisyys itselleen - toisin sanoen siis aitous. Suuri osa ihmisistä ei uskalla etsiä itseään sosiaalisten paineiden takia. Henkilökohtaisesti arvostan kuitenkin sitä rohkeutta joka tulee esille oikeissa persoonoissa, oikeissa ulkonäöissä ja oikeissa mielipiteissä. Uskaltakaa löytää omat juttunne!

Mikä on kolmas arvo, jonka nostaisin esille? Rohkeus uusia asioita kohtaan. Tämä on asia, jota haluan itsekin toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Haluan olla avoin uusia asioita kohtaan ja olla oikeana esimerkkinä heittäytymisestä. Helpoin esimerkki on varmasti esimerkiksi uuteen ihmiseen tutustuminen tai uuden harrastuksen aloittaminen. Vaikeaa aloittaa, vaikeaa lopettaa.  Avoimmuus on tuonut elämääni niin paljon ihmissuhteita ja hyviä asioita, että todellakin kannustan kaikkia voittamaan pelkonsa. Sen jälkeen ei kyllä kaduta.

Meikin voima. Meikittä vai meikillä?

Mitä te arvostatte toisissa? 

Kuka uudistaisi koulusysteemin?

Terve taas kaikennäköisille ja -muotoisille toveruksille sinne yhteyden toiseen päähän. Oulu tuli ja Oulu meni, mutta nyt postaan jostain aivan muusta, nimittäin mielipidettäni suomalaisesta koulusysteemistämme suurimmalta osin lukion näkökulmasta. Mulla on ollut jo aika pitkään muhimassa ajatus tämänkaltaisesta postauksesta ja tänään vihdoin ajattelin avata näitä näkökulmia teillekin. 

Suomalainen koulusysteemi on ollut jo kauan kuumaa kamaa maailmalla, Suomalaista koulusysteemiä arvostetaan ja Suomessa ollaan oltu edelläkävijöitä. Ollaan oltu. Kamalan kieliopillisen muodon lisäksi haluan korostaa kyseistä sanaparia huomauttaakseni ettei koulusysteemiä ole pahemmin uudistettu. 

Toki kouluihin on otettu käyttöön pikkuhiljaa uutta hienoa elektroniikkaa, mutta mitä iloa näistä on, jos vain yksi kymmenestä opettajasta hyödyntää näitä? Tämän vuoden lukiolaisille on suositeltu omia koneita opiskelun tueksi, mikä on mielestän todella hyvä asia. Onko kukaan kuitenkaan ottanut huomioon oppiaineiden uudistustarvetta? 

Mielestäni opiskelemme todella paljon turhia asioita. On totta, etten voi tietää mitä tietoja tulen tarvitsemaan tulevaisuudessa, mutta miksi ihmeessä olen pakotettu opiskelemaan syventäviä asiakokonaisuuksia aineista, joihin en aio suuntautua myöhemmin? Moni lukion jo käynyt varmaankin voi myöntää historian vuosilukujen ja matemaattisten kaavojen hautautuneen kirjojen mukana pölykasoihin ullakolle. On olemassa paljon tärkeitäkin asioita joita opiskelemme joka päivä. Väitän kuitenkin, että on asioita, joita olisi hyödyllisempi osata kuin maaperän koostumuksen biologilliset termistöt. Opiskelemme lukiossa tulevaisuuttamme varten... Onko otettu huomioon, että suuri osa muuttaa pois kotoaan lukio-opintojen jälkeen? Miksei koulussa opetella laskujen maksamista? Miksemme opettele asunnon hankkimista tai kodin kunnossapitoa? Jotenkin en vaan käsitä. Miksi opiskelemme teoriaa kun oikea elämä vaatii käytäntöjä?

Ehkä ärsyttävintä tunneilla on yrittää tehdä ryhmätyötä ihmisten kanssa, jotka eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä. MIKSEI KOULUSSA OPETETA KOMMUNIKOINTIA? Enkä tarkoita että jokaisen suun pitäisi käydä kuin papukaijalla. On kuitenkin tärkeää osata avata se suu ja tehdä yhteistyötä.

Mikäli kokonaisia oppiaineita ei haluta kokonaan poistaa, voisiko reaaliaineista tehdä valinnaisia? Voisin mielelläni jättää parit historian, uskonnon, biologian ja maantiedon kurssit pois ja korvata ne vaikka kielillä tai mahdollisilla uusilla aineilla. 

Täysin oma asiakokonaisuutensa on koululiikunta. Olen todella tympääntynyt koululiikuntaan, enkä yhtään ihmettele ettei se oikein muillakaan näytä nappaavan. Maailma muuttuu, niin koulunkin pitäisi. Olen samaa mieltä, että liikunta on tärkeää, mutta tapa millä tunnit toteutetaan on aivan liian vanhanaikainen. Opetussuunnitelmaan kuuluu aina ja ikuisesti samat asiat: kaikki erilaiset pallopelit, yleisurheilu, voimistelu, uinti, hiihto, luistelu... jne. 

Olenko ainut, joka kyllästyi tuohon toistoon jo ala-asteella? Vihaan lähes kaikkia noista lajeista. En pidä koriksesta (liian pitkille), pingiksestä (tylsää), lentopallosta (sattuu), sulkiksesta/tenniksestä (en vaan osaa), luistelusta (sattuu jalkoihin + kylmyys), uinnista (kroppapaniikki), yleisurheilusta (juoksutestit), hiihto (en ole koskaan osannut tai nauttinut siitä), voimistelu (se on niin pelleilyä, koska kukaan muu ei uskalla edes yrittää).  Onko mitään mistä pidän? Se riippuu seurasta.

Asenne vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja noista inhokkilajeistakin voi tulla siedettäviä hyvällä porukalla. Helpompaa on kuitenkin tarjota oppilaille mieleistä tekemistä kuin muuttaa asenteita. Miksei siis jaettaisi pakollinen liikunta vaikka kolmeen osa-alueeseen, mistä voisi valita mieleisensä? Jako voisi olla vaikka pallopelit, tanssi- & voimistelutyyppiset lajit sekä kestävyys + peruslajit. Minusta tämä voisi olla aika hemmetin toimiva kombo. Kaikki pääsisivät tekemään omaa juttuaan ja nauttimaan liikunnasta hyvällä asenteella. Ei tarvitsisi yrittää väntää naamaa hymyyn vaikka luistellessaan mikäli sitä vihaa. 

Toinen asia on koulun liikuntatestit. Lukiossani on kahdet liikuntatestit: kestävyys- sekä voimatestit. Voin kuvitella, kuinka helvettiä nämä varmasti ovat vähemmän liikkuville, koska en itsekään rakasta sitä juoksutestiä. Miksi liikuntaa pitää arvioida sellaisilla testeillä, mitkä eivät välttämättä korreloi liikunnallisuuden kanssa millään tavalla? Liikuntaa ja lajeja on monenlaisia, kuten ihmisiäkin. Miksi taitolajin harrastajaa mitataan kestävyystestillä, mutta kestävyysjuoksijaa ei laiteta tekemään käsilläseisontoja? Jos oppilaita halutaan testailla kuin koe-eläimiä, tulisi testaustapa olla järkevä.

On siis paljon asioita, jotka voisivat tehdä koulunkäynnistä mielekkäämpää. Puhuin paljon valinnaisuudesta, koska ihmisten tulisi saada mahdollisuus opiskella omalla tavallaan. Pääosin argumenttini suuntautuivat lukio-opiskeluun ja toivon että joku kaunis päivä herättäisiin todellisuuteen koulujärjestelmän kanssa. Ei auta, että puitteet uudistuvat, sisällönkin on muututtava.

Olipas mulla tänään paljon asiaa. Onko muilla jotain ajatuksia koulunkäynnistä, mitä haluasit muuttaa koulussasi tai mitkä asiat toimivat?

Tarinaa PM-kisoista

Ei koskaan pitäisi asettaa sijoitustavoitteita. Pitäisi asettaa omia tavoitteita. Pitäisi asettaa suoritustavoitteita, liiketavoitteita, (pistetavoitteita). Ei koskaan sijoitustavoitteita. Sillä vaikka kuinka haluaisit olla parempi kuin muut, et voi vaikuttaa muihin kuin itseesi ja omaan suoritukseesi.

Olin neljäs.

Palailin taas viikon PM-kisamatkalta rakkaan naapurimaamme Ruotsin puolelta. Reissuun lähdettiin hieman sekaisin tuntein - olihan matkaan lähtemässä vain kaksi hevostamme neljän sijaan loukkaantumisten takia.

Laivamatkamme Ruotsiin oli poikkeuksellinen verrattuna keskiarvoon; laivamatkamme alkoi Helsingistä Turun sijaan, näimme mm. ilma-akrobatiaa (hieman koomisilla asuilla varustettuna) sekä saimme nauttia rauhassa aamupalabuffetista, kuinka luksusta!

Pieni kisapaikka sijaitsi Västeråsin Hamressa ja oli ennestään tuttu paikka puolentoista vuoden takaiselta training campilta (Enkä ymmärrä kuinka olin silti ihan hukassa!?) Hevosemme asustelivat kesätallissa ja itse majoituimme kivassa pikku hotlassa kymmenen minuutin ajomatkan päässä tallilta.

Päivämme koostuivat samoista aineksista kuten normaalistikin; herätys viimeistään siinä viiden-kuuden aikaan, hiusten ja meikkien laittoa, väsynyttä höpinää, selfieitä, pakkailua kisoja varten. Kisapaikalla hevosten tsekkauksien jälkeen oli vuoro joko itse lämpätä ja suorittaa tai katsoa ja tsempata muita. Päivän puolenvälin jälkeen saatoimme saada kummallista makkarastroganoffia, jännittää pisteitä ja jutskailla muiden kisailijoiden ja vanhojen tuttujen kanssa. Juuri kun penikkani olivat toipuneet linimenttihoidon ansiosta ensimmäisistä suorituksista, oli toisten vuoro. Kaikkien suoritusten jälkeen kello alkoi näyttää jo suhteellisen suuria lukuja ja heppojen hoitelun jälkeen suuntasimme nälkäisinä kaupan kautta hotellille.

Omat suoritukseni paranivat huomattavasti loppua kohden. Vaikka mitalien ulkopuolelle jääminen ärsyttää, ei mitään supermokia tullut, eikä Luke seonnut, mitkä olivat jo voittoja sinänsä! Olin myös hyvin iloinen saadessani toisista periksisäni kahdelta tuomarilta seiskan! Taitaa olla paras tulokseni tähän mennessä. Hienoja fiiliksiä tuo myös areenalle juostessaan monelta eri porukalta kuuluvat tsemppihuudot - niin suomalaisilta, ruotsalaisilta kuin tanskalaisiltakin. :)

Nyt tsempataan vielä kohti Oulun SM-kisoja ja toivotaan, että Luke jaksaisi käyttäytyä ja kulkea hyvin, niin mulla kuin muillakin. Lisäksi toivon, ettei siellä nyt ihan lunta tulisi!

Tässä aikalailla kiteytettynä meijän matka.

Ps. kaikille kiinnostuneille nyt muistutan, että mikäli on halukkuutta ihka oikealle vikellyskalenterille, niin nyt niitä voi multa kysellä!