'cause all the cool kids, they seem to fit in.
 |
| Minä ja omituinen valoilmiö |
Mulla menee jälleen paremmin, elämä jatkuu. Oon tässä kokoillut itseäni kuin palapeliä konsanaan ja viime viikonloppu menikin aivan eri maisemissa. Kävin kummitädilläni ja tanvo-kisoissa, joissa muuten saatin viides sija (/15)! Muuten oon tavanomaiseen tapaani hoidellut erinäisiä juoksevia asioita, kuten uusien pukujen tilailua, joululahjajuttuja ja suunnitellut ensi vuoden kalenteria. Ai joo, ja tämäkin oman elämänsä vikeltäjä palkittiin tänä vuonna sekä ratsastusseurani että Keravan kaupungin toimesta... Aika huippua! Kiitos kiitos kiitos.
 |
| Susifiilinkejä |
 |
| leipomassa & yks maailman parhaista rahkoista, suosittelen! |
Elämme maailmassa, jossa kaikille tuntuu olevan oma paikkansa. Koulussa popula on jakaantunut erilaisiin ryhmittymiin kuin eläinlajit konsanaan. Mitään ei sanota ääneen, mutta kaikki tietävät, että eniten valtaa on niillä suosituilla - niillä mua kovasti paremmilla ihmisillä. Vaikka kuinka yrittäisimme kierrellä ja kaarrella totuutta, niin valitettava fakta on se, että elämme kastijärjestelmässä. Yhteiskuntamme koostuu hierarkisesta arvojärjestyksestä, jossa joidenkin ihmisten vain on oltava siellä pahnan pohjimmaisina. Mutta onko mutasarjalaisen mahdollista kivuta ylöspäin, nostaa sosiaalista statustaan? Onko mun mahdollista tulla paremmaksi ihmiseksi?
Siis wait. W A T?
Yllättävän moni tuntuu nykyaikana ajattelevan noin. On tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan olemme hyvin eriarvoisia, eikä toisen kanssa voi sen seurauksena yrittää edes luoda esimerkiksi kaverisuhdetta. Pelko toisen erilaisuudesta on suurta; ''Entä jos vaikka nolaan itseni?'' ''Mitäköhän toi toinen sit musta ajattelisi, jos menisin puhumaan sille... Pitäis varmaan ihan pimeenä'' ''Eihän siitä vois koskaan tulla mitään... Harmi sinänsä, olisi ollut kiva tutustua''
Niiiiin. Aika moni voi luultavasti tunnistaa itsensä edellä rustatuista pohdinnoista. Tunnistan toki itsenikin, pakostakin noita tulee mietittyä. Mutta miksi ihmeessä näitä sosiaalisia statuksia jaellaan ihmisille? Miksi toinen on tärkeämpi tai parempi ihminen kuin joku toinen?
Siinäpä se. Kukaan ei oikeasti ole kenenkään yläpuolella. Se on vain alitajuntainen illuusio.
Toki aina saa ihailla ja ottaa mallia erilaisista persoonista, mutta kannattaa muistaa some-elämän ja normaalin arjen eroavaisuus: ne saattavat toisinaan poiketa hyvinkin suuresti toisistaan. Edes somejulkimot tai harrastusidolit eivät ole mitään superihmisiä, ei kukaan meistä ole. Kellään ei ole täydellinen elämä, ei edes niillä koulun ''suosituilla''.
Mikäli tuntuu, että et elä sellaista elämää kuin haluaisit elää, suosittelen muuttamaan jotakin. En kuitenkaan suosittele kadehtimaan toisten helppoa tai siistiä elämää, koska sitä se ei luultavasti ole. Kaikilla meillä on vaikeuksia erilaisissa elämänvaiheissa ja jokainen voi tulla oman elämänsä sankariksi. Mitä tällä tarkoitan? Lopeta itsesi vertaaminen muihin - et luultavasti saavuta sillä mitään, Mikäli keskität tämänkin energian itsesi kehittämiseen, kuka tietää mitä Sinusta voi vielä kuoriutua.
Koska kaikki me olemme vain ihmisiä, yhtä hyviä ja huonoja. Samanarvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti