Pitkää postausta Ypäjän suunnalta

Maajoukkuevalmennusviikonloppu. Onpa muuten aika järjettömän pitkä sana.. Yeaah, taas ajatukset jossain aivan muualla kuin oleellisessa. Oleellistahan kuitenkin taas olisi ollut tuon järjettömän pitkän sanan sisältö: viime viikonloppu.

Trainingcamp alkoi yhteisillä sanoilla lauantai-aamuna, kun olimme saapuneet heppojen kanssa Ypäjälle. Vireystilastamme saattoi kertoa hieman se, että olimme heränneet siinä neljän paikkeilla. Karsinoiden puruttamisen, heppojen kotiuttamisen ja kamojen kannon jälkeen oli kiva lämpö jo päällä ja siitä oli hyvä aloittaa kuntotestien suorittaminen! Saksalainen maajoukkuevalmentajamme oli luonut meille listan suoritettavista asioista ja niitä testattavia osioita oli suurpiirteisesti kolme: voima, ponnistukset sekä notkeus. Tähän lisättynä myös omatoiminen 2.4 km:n juoksutesti. Meitä urheilijaksi itseämme kutsuvia  testattiin mm. leuanvedoilla, linkkareilla, yhden jalan ylösnousuilla, maksimihypyillä, kässärijutuilla ja spagaateilla. Olen ihan tyytyväinen tuloksiini, mutta parantamistakin on.

Testien ja ruokailun jälkeen lähdimme kehittelemään pariohjelmaamme jonkinnäköistä suuntaa. Aika nätisti saatiin kehiteltyä muuta uusi liike, jossa pääsen itsekin hieman kokemaan tukimiehen asemaa, mikä on kyllä aika huippu juttu. Heppa-ajan jälkeen suunta oli kohti voimistelutreenejä. Sisältönä perusvoimistelu oli tuttua, mutta kerrankin oikeasti painopiste oli selän kannatuksessa, mikä toi asioihin aivan uuden ulottuvuuden. Kun keskityin välttämään notkoselkää, huomasin aivan uudenlaisen vivahteen liikkeissä. Seuraavana päivänä se uusi vivahde tuntuikin selkälihaksissani. Ah. Ihana tunne.

Iltaa kohden aivotoiminta oli jo osittain hieman lamaantunutta, mutta vielä piti hieman käydä leikkimässä yv-kyyrini kanssa Sonyn selässä. Illan aikana ehti aina välissä hieman yrittää jutskailla muiden vikeltäjien kanssa ja katsella heidän treenaamistaan!

Sunnuntaina ei turhaan sängyssä makoiltu, sillä yv-treenimme alkoivat 8.00 maneesissa, mitä ennen oli tapahduttava aamupala, hevosen laitto sekä oma lämppääminen. Treeneissä mietittiin uusia selkäänhyppy- & liikemahdollisuuksia. Näitä toistettiin pari kertaa pukilla, minkä jälkeen käynnissä ja laukassa hevosella. Jeesjees ja niitä liikkeitähän olivat mm. hyppy suoraan seisomaan (=jalkapohjilleen), hyppy suoraan olkaseisontaan (=selkäänhyppy oman olkapäänpäälle, niin että jalat nousevat kohti kattoa), takaperin needle kädet patjalla, takaperin swing up kädet patjalla (='aasinpotku?'), sekä kässäristä mato sivuttain.

No huhhuh olipas epäselvästi selitetty, pitäisiköhän harkita videoita? Anyways, uusien liikkeiden lisäksi kävimme läpi turvallista alastuloa. ''Tippuminen (=alastulo) pitäisi olla sääntö, ei poikkeus.'' Rohkeutta ystäväiseni.

Treenaamisen jälkeen vuorossa oli vielä yksi mahtava ohjelma: Eveliina Pölläsen vetämä ilmaisutaidon tunti. En voi kyllä muuta sanoa, että todella mahtava tunti. Kiinnostuin ilmaisusta yläasteella, jolloin valitsinkin sen pitkäksi valinnaisaineekseni, mutta tässä oli jotain aivan maagista. Ilo, nauru, yhteishenki ja hullut harjoitteet. En voi tarpeeksi kehua. Kiitos.

Ja vielä lopuksi; 

Kesän mitalit voitetaan talvikaudella.