hey ezzzkimo

Talvisaappaat. Jalkojeni alla kahisee routainen nurmikko, se kimaltaa leikkisästi auringonsäteiden osuessa siihen. Katson kuinka pienet karvaiset tassut painautuvat kevyesti hilekerrosta vasten painaen sen kasaan. Kiipeämme vuorelle ja hengityksemme höyryää, makaaminen on tajuton idea. Taivasta katsellessa tajuamme hetken syvyyden.

Perinteisiä eskimopuuhia,
koeviikko sai tänään päätöksensä ja muuten kyllä oon kokeisiin tyytyväinen, mutta en matikkaan. En halua saada sitä koetta takaisin, liian karua. 

Treenirintamalla ei muuten uusia tuulia, kuin että huomenna mennään uutta maneesia kattelemaan treenikäyttöön, peukut pystyyn että saataisiin siitä vakkari treenipaikka! :) Valmentajana tulee olemaan sunnuntaina enemmän kuin jännät paikat meidän pikkusten joulunäytöksessä, jossa koutsia varmaan jännittää enemmän kuin tyttöjä.. Heh, ylläri varmaan sinänsä.

Muuten elämääni on kuulunut pari kuvailusessiota, sosiaalilenkkejä -> Reippaita kävelylenkkejä reippaiden kaverien seurassa sekä rentoilua. Koeviikko on kyllä aikamoinen pelastus keskellä arkea! Oon myös vähän katellut kauhuissani kalenteria, aivan pian on joulukuu! Hui kun aika lentää-- on vissiin siis lennettävä mukana.

Ps. Oon kyllä ihan tunari. Onnistuin saamaan mun sarveiskalvoon ovaalinmuotoisen haavan. Enkä edes tiedä että miten.

.. Miks muille tulee pikkunen flunssa ja mä onnistun aina jotenkin kummallisella tavalla saamaan itteni toimintakyvyttömäksi?

Lahjalista

Hello.
Kohta on jo joulukuukin, niin päätin alottaa tän lahjalistan rustaamisen.. Enkä ole ollenkaan tällä hetkellä naama rutussa minkään takia, enhän?

Aamen.

Flow

Flow-tila. Se kun huomaat ajan liitävän, kun saat tehdä rakastamiasi asioita.

Pari iltaa sitten huomasin miettiväni sängyssäni, että nyt minulla on hyvä olla, nyt olen todella onnellinen. Näihin ajatuksiin oli hyvä nukahtaa. Olen pienen ajan sisällä kiireisestä arjestani huolimatta nähnyt tärkeitä ystäviäni, edes vilaukselta. Kirjoittaessa englannin esseetä ystävästäni hymyilin koko tunnin. Hymyilin koko illan jonka vietin ystäväni kanssa tehden lempipuuhaani; treenaten. Kuin vain yksi kaunis sana voi hymyn saada aikaan, nauru jo parantaa maailmaa. Pysähtykää miettimään mitä onni on.

Miettikää myös myös käytöstänne. Missä vaiheessa töykeydestä on tullut coolia, vai onko se aina ollut? Vai kateusko se perimmäinen syysi olikin, nyt tarkoitksenasi hajoittaa? Sen voin kertoa että nauratat minua.  Missäköhän vaiheessa ymmärrät luovuttaa? Oi prinsessa pieni, ehkä yritinkin vain auttaa? Pian ei ole pientäkään kunnioitusta jäljellä, ehkä vielä joku päivä ymmärrät. 

Toisen jakson koeviikko ei jaksa stressata vielä. Olen tehnyt täydellisen treenikalenterin ja kuuntelen ihanaa musiikkia. Mielihyvääni lisäsi vielä vähän aikaa sitten home made-suklaapalleroiset, joista kyllä tulikin sitten liiallisen mättämisen jälkeen hieman huono olo. :D 

Joulukuu on aivan pian, aika hupsua. En kyllä erityisemmin odota joulua. Jouluna vaan pakkosyötetään ja vältetään kaikenlaista oikeaa tekemistä, toisinsanoen vaan ollaan. Se 'oleminen' vaan tuppaa olemaan meikäläiselle astetta haastavampi juttu. Kokoajan pitäisi olla jotain tekemistä, vähintään sillä suunnittelutasolla. Tosin, joulun alla saa kuunnella joululauluja ja keksiä rakkaimmille ihmisille lahjoja. Lisäksi jouluvalot ovat ihanuuksia! Ehkei se siis olekaan ainoastaan huono asia? Ja ainiin, 28.12 on tulossa Vain Elämää-konsertti isin kanssa!

Tekisi kyllä aivan älyttömästi mieli hehkuttaa joka ikisessä postauksessa yhä enemmän treeneistä ja vikellysjutuista, koska nehän sen suurimman palasen meikäläisen ajasta vie. Toisaalta haluan yrittää välttää blogini yksipuolistumista. Taas kyselen, mutta minkä tyyppisiä postauksia teitä kiinnostaisi lukea? Ajatuksia maailmasta, kuvapainoitteisia postauksia, faktoja itsestäni, treenipostauksia taivai jotain aivan muuta? Lisäksi ajattelin että mites olisi jos pitäisin blogissani joulukalenteria, mutta siihen tarvitsisin jonkun punaisen langan mukaan.

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa, yritän toteutella mahdollisimman paljon toiveita- pimeän ja iloisen syksyn kunniaksi. :)

Pitkää postausta Ypäjän suunnalta

Maajoukkuevalmennusviikonloppu. Onpa muuten aika järjettömän pitkä sana.. Yeaah, taas ajatukset jossain aivan muualla kuin oleellisessa. Oleellistahan kuitenkin taas olisi ollut tuon järjettömän pitkän sanan sisältö: viime viikonloppu.

Trainingcamp alkoi yhteisillä sanoilla lauantai-aamuna, kun olimme saapuneet heppojen kanssa Ypäjälle. Vireystilastamme saattoi kertoa hieman se, että olimme heränneet siinä neljän paikkeilla. Karsinoiden puruttamisen, heppojen kotiuttamisen ja kamojen kannon jälkeen oli kiva lämpö jo päällä ja siitä oli hyvä aloittaa kuntotestien suorittaminen! Saksalainen maajoukkuevalmentajamme oli luonut meille listan suoritettavista asioista ja niitä testattavia osioita oli suurpiirteisesti kolme: voima, ponnistukset sekä notkeus. Tähän lisättynä myös omatoiminen 2.4 km:n juoksutesti. Meitä urheilijaksi itseämme kutsuvia  testattiin mm. leuanvedoilla, linkkareilla, yhden jalan ylösnousuilla, maksimihypyillä, kässärijutuilla ja spagaateilla. Olen ihan tyytyväinen tuloksiini, mutta parantamistakin on.

Testien ja ruokailun jälkeen lähdimme kehittelemään pariohjelmaamme jonkinnäköistä suuntaa. Aika nätisti saatiin kehiteltyä muuta uusi liike, jossa pääsen itsekin hieman kokemaan tukimiehen asemaa, mikä on kyllä aika huippu juttu. Heppa-ajan jälkeen suunta oli kohti voimistelutreenejä. Sisältönä perusvoimistelu oli tuttua, mutta kerrankin oikeasti painopiste oli selän kannatuksessa, mikä toi asioihin aivan uuden ulottuvuuden. Kun keskityin välttämään notkoselkää, huomasin aivan uudenlaisen vivahteen liikkeissä. Seuraavana päivänä se uusi vivahde tuntuikin selkälihaksissani. Ah. Ihana tunne.

Iltaa kohden aivotoiminta oli jo osittain hieman lamaantunutta, mutta vielä piti hieman käydä leikkimässä yv-kyyrini kanssa Sonyn selässä. Illan aikana ehti aina välissä hieman yrittää jutskailla muiden vikeltäjien kanssa ja katsella heidän treenaamistaan!

Sunnuntaina ei turhaan sängyssä makoiltu, sillä yv-treenimme alkoivat 8.00 maneesissa, mitä ennen oli tapahduttava aamupala, hevosen laitto sekä oma lämppääminen. Treeneissä mietittiin uusia selkäänhyppy- & liikemahdollisuuksia. Näitä toistettiin pari kertaa pukilla, minkä jälkeen käynnissä ja laukassa hevosella. Jeesjees ja niitä liikkeitähän olivat mm. hyppy suoraan seisomaan (=jalkapohjilleen), hyppy suoraan olkaseisontaan (=selkäänhyppy oman olkapäänpäälle, niin että jalat nousevat kohti kattoa), takaperin needle kädet patjalla, takaperin swing up kädet patjalla (='aasinpotku?'), sekä kässäristä mato sivuttain.

No huhhuh olipas epäselvästi selitetty, pitäisiköhän harkita videoita? Anyways, uusien liikkeiden lisäksi kävimme läpi turvallista alastuloa. ''Tippuminen (=alastulo) pitäisi olla sääntö, ei poikkeus.'' Rohkeutta ystäväiseni.

Treenaamisen jälkeen vuorossa oli vielä yksi mahtava ohjelma: Eveliina Pölläsen vetämä ilmaisutaidon tunti. En voi kyllä muuta sanoa, että todella mahtava tunti. Kiinnostuin ilmaisusta yläasteella, jolloin valitsinkin sen pitkäksi valinnaisaineekseni, mutta tässä oli jotain aivan maagista. Ilo, nauru, yhteishenki ja hullut harjoitteet. En voi tarpeeksi kehua. Kiitos.

Ja vielä lopuksi; 

Kesän mitalit voitetaan talvikaudella. 

motivation

Toivoitte motivaatiopostausta, joten sen myös saatte. Motivaatio, mitä se oikeastaan on?

Motiivit ovat tarkoituksiamme, miksi teemme jotakin? Monista pienistä motiiveista koostuukin motivaatiomme. Itse puhun lähinnä urheilun näkökulmasta, mutta motivaatiotahan haetaan lähes kaikkeen. Monesti ihmiset miettivät, että mikä olisi tarpeeksi suuri motivaation lähde? Suurempi houkutus, kuin se sohvalla makaaminen koneen/kännykän/karkkipussin kanssa. Mikä korkeampi voima saa toiset ihmiset nostamaan perseen penkistä ja miksi se tuntuu olevan toisille helpompaa?

Eri ihmiset tarttuvat eri asioihin ja saavat motivaationsa aivan eri paikoista. Nyky-yhteiskunnasta on kuitenkin helppo erottaa jonkinnäköisiä massamotivaation lähteitä. Se on kuitenkin taas hyväksyttävä, ettei kaikkia motivoi samat asiat. Motivaation lähteenä voi olla joko lyhyt- tai pitkätähtäinen tavoite. Esimerkiksi menestys, sosiaalinen hyväksyntä, terveemmät elämäntavat tai parempi itsetuntemus voivat olla motiiveina.

Kun mietin itseäni, on vaikea sanoa yhtä ainutta motivaattoria. Nuorempana halusin näyttää, ettei mikään ollut ko'osta kiinni -ei haitannut olla pieni. Ennen lukiota halusin myös vissiin vaikuttaa fiksulta, mikä toi motivaatiota opiskeluun. Edelleen pidän kiinni tuosta kokoasiasta! Olen myös aina halunnut, että minusta oltaisiin ylpeitä. Haluaisin myös olla esimerkkinä muille nuorille -Toivon, että itse voisin jonain päivänä olla jollekulle se, jota katsotaan ylöspäin. Itseäni motivoivat myös suuresti seuraavat lauseet: Do it, because they said that you couldn't & Whenever you feel like giving up, think of all the people that would love to see you fail. Haluan kiittää suuresti esimerkiksi Jaanaa yläasteelta- Sait mut ottamaan itseäni niskasta kiinni. 

Mikäli en ole aivan varma kykenemisestäni jonkun asian suhteen, yritän pohtia ja punnita sitä monesta eri kulmasta -miksi tämä asia on minulle tärkeää? Jos meinaan heittäytyä liian laiskaksi, kirjoitan päätökseni ylös tai kerron sen jollekkin kaverilleni. Lisäksi yritän mahdollisimman hyvin suunnitella menoni etukäteen, etten voi luistaa päätöksistäni. Mitä vähemmän niitä laiskoja päiviä tulee, sitä helpompi niitä on tulevaisuudessa välttää.

Entä jos motivaatio lopahtaa?

Aluksi motivaatio on kovaa, mutta sen ylläpitäminen saattaa olla hankalampaa. Miksi?

Oletteko koskaan itseasiassa edes miettineet, mitä tekosyitä käytätte, kun laiskuus iskee? Kannattaa miettiä, ihan oikeasti. Esimerkiksi sää ei ole hyvä syy olla tekemättä jotain. Vaatetta päälle vaan ja menoksi! Miettikää sitä asiaa mitä tavoittelette. Se on sen arvoista.

Mitäs jos joskus ei vain jaksaisi jatkaa tehtyä päätöstä? Kannattaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan haukattua liian suuri pala? Tässä vaiheessa on kaksi polkua, joko päätät että suoritat tavoitteesi kunnialla loppuun tai et edes yritä. Koska puolitehoilla päätetyt asiat eivät tule tehdyiksi. Esimerkiksi läksyjen teko tai aktiivinen bloggaaminen; se on tahdosta kiinni. Pitää vain uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel kohti parempaa huomista! Myös ajatuksia -näääh, teen sen huomenna- tulisi välttää. Sen aika on tänään eikä huomenna tai ensi viikolla tai vuoden päästä. 

Voin ta'ata, että mitä enemmän olet ennen asiasta luistanut, sitä paremmalta se tuntuu kun kerrankin tartut tuumasta toimeen. Itsekin voin sanoa, että on kyllä ihan sairaan mahtavaa sanoa, että olen taistellut laiskuutta vastaan ja aloittanut säännölliset lenkit. En edelleenkään pidä juoksemisesta, mutta rakastan sitä tunneetta,  kun saan nostettua perseen ylös penkistä ja lähdettyä aamulenkille. Kaikki ei ole tässä maailmassa kivaa, mutta niitäkin asioita on tehtävä.

Muistakaa: Vain te voitte vaikuttaa itseenne. Mutta jos tarvitsette piiskuria, niin meikäläiseen voi ottaa yhteyttä. Olisi muuten aika jees alkaa personal traineriksi. Ps. tsekatkaas nuo söpöt aforismijne.elukat tuolla sivupalkissa!

Kuvat Weheartit & Tumblr

pintapuolista käsittelyä

Asioiden pintakäsittelyä kuvien kera. Blogini postaukset käsittelevät usein vikellystä ja treenaamista. Elämässä on kuitenkin muutakin. Syyslomalla ehdin tehdä paljon sellaista ihanaa, mikä jää usein arjessani vähemmälle huomiolle.

Paljonpuhuttu syysloma on hämmentänyt kovin, on ollut todella hyviä ja ei-niin-hyviä hetkiä, kuten jokapäiväiseen elämäämme kuuluu. Päivitin blogini ulkoasua (ja banneristani tuli kamalan rakeinen, höh!) Olen lisäksi stressannut ensi kauden teemasta, nähnyt vanhoja ihania kavereita, syönyt elämäni ensimmäistä kertaa Vapianossa, kokkaillut paljon, kuljeskellut luonnossa ja itseasiassa eilen iltani vietin ihan oikeasti matikan kirja kourassa. Tänään olin Hihsissä vikeltäjien musiikkivastaavana ja huomenna tarkoitus olisi taas tehdä pehmeä laskeutuminen kunnon arkeen, paitsi valmentamisella & treeneillä, myös läksyillä.

Kahden viikon kuluttua sitä ollaan taas maajoukkueleirillä ja kunnon testauksessa. Olen ylpeä, että olen jaksanut lenkkeillä ja käydä salilla tunnollisesti oman suunnitelmani mukaisesti! 

Heh. Taas tämäkin postausraukka joutui treenien alaiseksi.. Toivoisin kommentteja ulkoasusta, sekä ehdotuksia postausten puolesta:

esim. valokuvauspostaus
joku syvällinen postaus/ mielipideteksti
mitä-minulle-kuuluu-näin-yleensä
kysymyspostaus
motivaatiopostaus
joku aivan muu (HUOM. taivaan ja maan väliltä!)

Rakkaudesta lajiin; Minä valmentajana

Jeesjees, elossa ollaan ja hyvillä mielin! Postauksen lähes kaikki kuvat kertovat eilisestä, jolloin tuli vietettyä mahtava päivä Iloveme- messuilla ihanassa seurassa. Superfoodit, kauneustilpehöörit, mindfulness, treenivinkit ja ammattilaisen tekemä meikkaus.. mahtava kombinaatio kerrassaan. Jostain kummasta taas motivoituneena ajattelin kirjoittaa enemmän itsestäni valmentajana. Miten kaikki alkoi ja mihin yritän keskittyä valmennuksessa?

Miten minusta tuli valmentaja?

Aloitin valmentaja vasta muutama kuukausi sitten, mutta siitä on tullut jo aivan älyttömän tärkeä osa elämääni; Se vaan on aivan älyttömän palkitsevaa! Heti aloitettuani tajusin, että tää on se mun juttu!

Olen aina pitänyt muiden neuvomisesta ja auttamisesta asioissa, joista itse pidän. Olin miettinyt ohjaajana toimimista telinevoimistelussa, mutten oikein ollut saanut sitä aikaiseksi. Kesällä Roosa toi Spurtin leiriläiset Järvenpäästä kokeilemaan vikellystä ja  pyysi minua auttamaan tunnin pitämisessä. Suostuin hetimiten ja siitä innostus sitten lähtikin! Vikellysponinamme toimii Roosan poni Aksu, jolla oli joskus satunnaisesti harrasteltu epävirallista 'vikeltelyä'. Nyt Aksu pääsi kuitenkin tositoimiin, eikä ole moksiskaan, todellakin cool kaveri.

Heti kyseisen tunnin jälkeen heittelimme ilmaan puolileikillä ajatusta oikean harrastustoiminnan perustamisesta ja pian olimmekin jo levittämässä ilmoituksia vikellyksen minialkeiskursseista! Kursseilla käytiin läpi perusjuttuja ja kesäiset säät siivittivät läpi molemmat viikonloput. Kun kurssit olivat ohi, oli kysyntää todella paljon. Niimpä päätimme korjata tuon puutteen ja perustaa ensin yhden- ja myöhemmin myös toisen vikellysryhmän. Olen edelleen todella surullinen miettiessäni niitä lapsia, jotka asuvat kaukana vikellysmahdollisuuksista, eivätkä täten voi lajia harrastaa. ): Meilläkin kysyntää varmasti olisi vielä enemmän, mutta myös meidän resurssimme on rajalliset.

Itse valmentajana yritän keskittyä monipuolisuuteen. Roosan kanssa treffaamme lähes säännöllisin väliajoin, jolloin käymme läpi tuntisuunnitelmia ja tulevaisuuden päivämääriä sun muita. Jokaiselle treenikerralle olemme kehittäneet oman teeman, jonka ympärille koko treenin rakenne koostuu. Teemana saattaa olla yksittäisiä liikkeitä tai suurpiirteisempiä asioita, esimerkkinä vaikka eri perusliikkeet, tiimityö, rohkeus, ilmaisu, voimankäyttö, ryhti, tai teknillisemmät asiat, kuten vaikka koipien suoruus.

Treenikertamme koostuu alkulämmittelystä, lihaskunnosta, venyttelystä, sekä tietysti pukilla ja hepalla vikeltämisestä. Joskus treenimme painottuvat akrobatiaan ja ovat näinollen Järvenpään Spurtin tiloissa.

Hienointa on nähdä tyttöjen kehitystä joka saralla, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Olin viime sunnuntaina ihan pakahtua ilosta, kun tytöt loppujenlopuksi pääsivät kuplastaan pois! Sanoinkuvaamattoman hieno tunne.

Kuva spurttileiriläisten vikellyspäivältä