LUUKKU 3

Heelou.

3. Päivän kohdalla on ensimmäisen venytyksen vuoro. Monet meistä välttelevät venytyksiä, koska ne kuulemma sattuvat, eivät auta ollenkaan ja no-- ovat täyttä kidutusta. Kuitenkin rohkaisen kaikkia yrittämään. Ei tarvitse masentua jos ei saa spagaatteja lattiaan, venyttely on paljon muutakin. Venyttely on lihashuoltoa. Jos haluat siis vielä vanhempana nauttia terveistä lihaksista, suosittelen huolehtimaan lihasten yleisestä kunnosta. Mutta koska tekosyysi on ajanpuute tai se, ettet jaksa istua venytyksissä passiivisesti, kerron ratkaisun; aktiiviset -eli liikkuvat venytykset. Tässä esimerkkinä yksi pumppaava liike, jonka pitäisi venyttää about lonkankoukistaja-takareisi välillä.

Suosittelisin tekemään aktiivisia venytyksiä lyhyesti ennen treeniä. Passiivisia -eli niitä paikallaanjunnaavia- venytyksiä voi tehdä pitkäänja hartaasti sitten suoritusten jälkeen. Lihasten notkistuminen helpottaa erilaisten liikkeiden suorittamista ja auttaa lihasjumeihin. Lisäksi aktiivisilla venyttelyillä voidaan ehkäistä revähtämisen vaaraa. :) Venyttelyn iloa!

LUUKKU 2

Heipähei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vuorossa luukku kaksi... Akrobatiaa!

Akrobatiaan sisältyy näitä hauskoja liikkeitä joita suoritellaan sitten kesäisin nurmikolla tai rannalla kavereiden kanssa. Joulukalenterin akro-osuudet ovat kivoja liikkeitä, mutta niissäkin on muistettava turvallisuus! En kiellä kokeilemasta, mutta muistakaa aina pyytää muutamia apulaisia ekojen kertojen turviksi. :)

Siispä ensimmäisenä reisienpäälläseisonta, apumiehenä ihanuus Venla! Kysykää ihmeessä jos ette ymmärrä mitä ihmettä me tuolla sählätään. :D

Tykkäisittekö katsoa enemmän akrovideoita/ jotain muita videoita? 

LUUKKU 1

Pyrin tekemään hyvinvointipainoitteista joulukalenteria, johon keräilen erilaisia urheilun ja muun hyvinvoinnin muotoja. Yritän keksiä luukkuja niin ikiliikkujille kuin rennommillekkin tovereille. Toivottavasti nautitte!

Joulukalenterin ensimmäinen luukku: Mieli ja kroppa rennoksi

Stressi on kamala vieras varsinkin näin joulun alla. Mikä auttaisi? Jos itse olen stressaantunut tai muuten vain olo tuntuu voimattomalta, yritän harjoittaa ns. mindfullnessia. Tätä rentouttavaa ja rauhoittavaa menetelmää voi tehdä missä vain, mutta itse teen sitä ulkona, mahdollisimman syrjäisessä kolkassa.

Etsin paikan kalliolta tai metsän siimeksestä, mahdollisimman kaukaa kaupungin hälystä. Asetun istumaan tai makaamaan ja katselen hiukan ympärilleni. Pian suljen silmäni ja etsiskelen hengitystäni. Tunnen kylmyyden vaatekerrokseni läpi, mutta yritän keskittyä kroppaani ja huomaan kuinka kehoni kohoaa ylös ja alas, ylös ja taas alas. Kuuntelen hetken vain omaan hengitystäni ja olen tässä hetkessä. Minun ei tarvitse olla eilisessä treenissä tai tulevassa kokeessa. Tuntuu kuin kuulisin vereni virtaavan, tunnen lämpimät väreet jotka kulkevat lävitseni.

Kuuntelen luonnon ääniä ja tunnen kuinka pehmeää sammal on. Huomaan hengitykseni hidastuneen ja lihasteni rentoutuneen. Muutaman minuutin jälkeen raotan silmiäni ja huomaan olevani hieman uninen. Oloni on rento ja levännyt. Kun lähden kävelemään kotiani kohti tunnen taas virkistyväni. Kotiovella oloni on pirteä ja huomaan olevani  hyväntuulinen. Nyt voin jatkaa taas täysillä kohti tulevia haasteita!

Suosittelen tätä rentoutumismenetelmää kaikille kokeiltavaksi. Olen itse huomannut sen toiminan ja haluan kertoa siitä muillekkin.

Nyt risuja ja ruusuja niin uudesta ulkoasusta kuin kalenterin ekasta luukusta! Tykkäättekö muuten tuollaisista ns. aforismikuvista, jospa niitäkin jaksaisi väsäillä tulevaisuudessa enemmän? 

hey ezzzkimo

Talvisaappaat. Jalkojeni alla kahisee routainen nurmikko, se kimaltaa leikkisästi auringonsäteiden osuessa siihen. Katson kuinka pienet karvaiset tassut painautuvat kevyesti hilekerrosta vasten painaen sen kasaan. Kiipeämme vuorelle ja hengityksemme höyryää, makaaminen on tajuton idea. Taivasta katsellessa tajuamme hetken syvyyden.

Perinteisiä eskimopuuhia,
koeviikko sai tänään päätöksensä ja muuten kyllä oon kokeisiin tyytyväinen, mutta en matikkaan. En halua saada sitä koetta takaisin, liian karua. 

Treenirintamalla ei muuten uusia tuulia, kuin että huomenna mennään uutta maneesia kattelemaan treenikäyttöön, peukut pystyyn että saataisiin siitä vakkari treenipaikka! :) Valmentajana tulee olemaan sunnuntaina enemmän kuin jännät paikat meidän pikkusten joulunäytöksessä, jossa koutsia varmaan jännittää enemmän kuin tyttöjä.. Heh, ylläri varmaan sinänsä.

Muuten elämääni on kuulunut pari kuvailusessiota, sosiaalilenkkejä -> Reippaita kävelylenkkejä reippaiden kaverien seurassa sekä rentoilua. Koeviikko on kyllä aikamoinen pelastus keskellä arkea! Oon myös vähän katellut kauhuissani kalenteria, aivan pian on joulukuu! Hui kun aika lentää-- on vissiin siis lennettävä mukana.

Ps. Oon kyllä ihan tunari. Onnistuin saamaan mun sarveiskalvoon ovaalinmuotoisen haavan. Enkä edes tiedä että miten.

.. Miks muille tulee pikkunen flunssa ja mä onnistun aina jotenkin kummallisella tavalla saamaan itteni toimintakyvyttömäksi?

Lahjalista

Hello.
Kohta on jo joulukuukin, niin päätin alottaa tän lahjalistan rustaamisen.. Enkä ole ollenkaan tällä hetkellä naama rutussa minkään takia, enhän?

Aamen.

Flow

Flow-tila. Se kun huomaat ajan liitävän, kun saat tehdä rakastamiasi asioita.

Pari iltaa sitten huomasin miettiväni sängyssäni, että nyt minulla on hyvä olla, nyt olen todella onnellinen. Näihin ajatuksiin oli hyvä nukahtaa. Olen pienen ajan sisällä kiireisestä arjestani huolimatta nähnyt tärkeitä ystäviäni, edes vilaukselta. Kirjoittaessa englannin esseetä ystävästäni hymyilin koko tunnin. Hymyilin koko illan jonka vietin ystäväni kanssa tehden lempipuuhaani; treenaten. Kuin vain yksi kaunis sana voi hymyn saada aikaan, nauru jo parantaa maailmaa. Pysähtykää miettimään mitä onni on.

Miettikää myös myös käytöstänne. Missä vaiheessa töykeydestä on tullut coolia, vai onko se aina ollut? Vai kateusko se perimmäinen syysi olikin, nyt tarkoitksenasi hajoittaa? Sen voin kertoa että nauratat minua.  Missäköhän vaiheessa ymmärrät luovuttaa? Oi prinsessa pieni, ehkä yritinkin vain auttaa? Pian ei ole pientäkään kunnioitusta jäljellä, ehkä vielä joku päivä ymmärrät. 

Toisen jakson koeviikko ei jaksa stressata vielä. Olen tehnyt täydellisen treenikalenterin ja kuuntelen ihanaa musiikkia. Mielihyvääni lisäsi vielä vähän aikaa sitten home made-suklaapalleroiset, joista kyllä tulikin sitten liiallisen mättämisen jälkeen hieman huono olo. :D 

Joulukuu on aivan pian, aika hupsua. En kyllä erityisemmin odota joulua. Jouluna vaan pakkosyötetään ja vältetään kaikenlaista oikeaa tekemistä, toisinsanoen vaan ollaan. Se 'oleminen' vaan tuppaa olemaan meikäläiselle astetta haastavampi juttu. Kokoajan pitäisi olla jotain tekemistä, vähintään sillä suunnittelutasolla. Tosin, joulun alla saa kuunnella joululauluja ja keksiä rakkaimmille ihmisille lahjoja. Lisäksi jouluvalot ovat ihanuuksia! Ehkei se siis olekaan ainoastaan huono asia? Ja ainiin, 28.12 on tulossa Vain Elämää-konsertti isin kanssa!

Tekisi kyllä aivan älyttömästi mieli hehkuttaa joka ikisessä postauksessa yhä enemmän treeneistä ja vikellysjutuista, koska nehän sen suurimman palasen meikäläisen ajasta vie. Toisaalta haluan yrittää välttää blogini yksipuolistumista. Taas kyselen, mutta minkä tyyppisiä postauksia teitä kiinnostaisi lukea? Ajatuksia maailmasta, kuvapainoitteisia postauksia, faktoja itsestäni, treenipostauksia taivai jotain aivan muuta? Lisäksi ajattelin että mites olisi jos pitäisin blogissani joulukalenteria, mutta siihen tarvitsisin jonkun punaisen langan mukaan.

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa, yritän toteutella mahdollisimman paljon toiveita- pimeän ja iloisen syksyn kunniaksi. :)

Pitkää postausta Ypäjän suunnalta

Maajoukkuevalmennusviikonloppu. Onpa muuten aika järjettömän pitkä sana.. Yeaah, taas ajatukset jossain aivan muualla kuin oleellisessa. Oleellistahan kuitenkin taas olisi ollut tuon järjettömän pitkän sanan sisältö: viime viikonloppu.

Trainingcamp alkoi yhteisillä sanoilla lauantai-aamuna, kun olimme saapuneet heppojen kanssa Ypäjälle. Vireystilastamme saattoi kertoa hieman se, että olimme heränneet siinä neljän paikkeilla. Karsinoiden puruttamisen, heppojen kotiuttamisen ja kamojen kannon jälkeen oli kiva lämpö jo päällä ja siitä oli hyvä aloittaa kuntotestien suorittaminen! Saksalainen maajoukkuevalmentajamme oli luonut meille listan suoritettavista asioista ja niitä testattavia osioita oli suurpiirteisesti kolme: voima, ponnistukset sekä notkeus. Tähän lisättynä myös omatoiminen 2.4 km:n juoksutesti. Meitä urheilijaksi itseämme kutsuvia  testattiin mm. leuanvedoilla, linkkareilla, yhden jalan ylösnousuilla, maksimihypyillä, kässärijutuilla ja spagaateilla. Olen ihan tyytyväinen tuloksiini, mutta parantamistakin on.

Testien ja ruokailun jälkeen lähdimme kehittelemään pariohjelmaamme jonkinnäköistä suuntaa. Aika nätisti saatiin kehiteltyä muuta uusi liike, jossa pääsen itsekin hieman kokemaan tukimiehen asemaa, mikä on kyllä aika huippu juttu. Heppa-ajan jälkeen suunta oli kohti voimistelutreenejä. Sisältönä perusvoimistelu oli tuttua, mutta kerrankin oikeasti painopiste oli selän kannatuksessa, mikä toi asioihin aivan uuden ulottuvuuden. Kun keskityin välttämään notkoselkää, huomasin aivan uudenlaisen vivahteen liikkeissä. Seuraavana päivänä se uusi vivahde tuntuikin selkälihaksissani. Ah. Ihana tunne.

Iltaa kohden aivotoiminta oli jo osittain hieman lamaantunutta, mutta vielä piti hieman käydä leikkimässä yv-kyyrini kanssa Sonyn selässä. Illan aikana ehti aina välissä hieman yrittää jutskailla muiden vikeltäjien kanssa ja katsella heidän treenaamistaan!

Sunnuntaina ei turhaan sängyssä makoiltu, sillä yv-treenimme alkoivat 8.00 maneesissa, mitä ennen oli tapahduttava aamupala, hevosen laitto sekä oma lämppääminen. Treeneissä mietittiin uusia selkäänhyppy- & liikemahdollisuuksia. Näitä toistettiin pari kertaa pukilla, minkä jälkeen käynnissä ja laukassa hevosella. Jeesjees ja niitä liikkeitähän olivat mm. hyppy suoraan seisomaan (=jalkapohjilleen), hyppy suoraan olkaseisontaan (=selkäänhyppy oman olkapäänpäälle, niin että jalat nousevat kohti kattoa), takaperin needle kädet patjalla, takaperin swing up kädet patjalla (='aasinpotku?'), sekä kässäristä mato sivuttain.

No huhhuh olipas epäselvästi selitetty, pitäisiköhän harkita videoita? Anyways, uusien liikkeiden lisäksi kävimme läpi turvallista alastuloa. ''Tippuminen (=alastulo) pitäisi olla sääntö, ei poikkeus.'' Rohkeutta ystäväiseni.

Treenaamisen jälkeen vuorossa oli vielä yksi mahtava ohjelma: Eveliina Pölläsen vetämä ilmaisutaidon tunti. En voi kyllä muuta sanoa, että todella mahtava tunti. Kiinnostuin ilmaisusta yläasteella, jolloin valitsinkin sen pitkäksi valinnaisaineekseni, mutta tässä oli jotain aivan maagista. Ilo, nauru, yhteishenki ja hullut harjoitteet. En voi tarpeeksi kehua. Kiitos.

Ja vielä lopuksi; 

Kesän mitalit voitetaan talvikaudella.