Hei ystävät!
Täällä taas, postailemassa omalla kunnon läppärillä omasta huoneesta tabletin ja hotellin sängyn sijasta. Palasimme kotiin keskiviikkona ja ke-to menikin aikamoisessa häsellyksessä hoitaessa muutamia todo-asap-asioita ja pakatessa uudelleen Ypäjän mj-leirille.
Odotin leiriä samaan aikaan kauhulla ja innolla, sillä tauossa on aina puolensa: toisaalta kroppani sai vihdoin mahdollisuuden täydelliseen palautumiseen - mutta kuinka paljon kuukausi ehtisikään verottaa lajitaitoa, koordinaatiota tai voimaa? Reissullani en tehnyt ainuttakaan oikeasti rankkaa treeniä (okei se vuorelle kipuaminen vaati kyllä hieman kestävyyttä...), vaan urheiluni koostui lähinnä kävelystä, joogasta ja auringossa hikoilusta - ja olihan niitä joitakin hupsuja lajikokeiluita siellä toki mukana.
Treenileiristä kuitenkin selvittiin - itseasiassa paremmin kuin uskoinkaan. Sain hurjan paljon hyviä vinkkejä sekä juoksuttamiseen että omaan vikellykseeni (sekä ohjelmiini että yksittäisten liikkeiden tekniikkaan). Uskon, että juuri tämä leiri oli superhyvä jokaiselle suomalaiselle osallistujalleen, sillä taiteellisuusaspekti on kyllä loistanut poissaolollaan Suomen vikellyspiireissä... Toivottavasti jokainen osaanottaja - niin vikeltäjät kuin valmentajatkin - saivat viikonlopulta jotakin kotiinviemisiä!
Odotan erittäin innolla ensi kevättä ja kisakauden alkua. Kehitystä on tapahtunut monen vikeltäjän kohdalla ihan to-del-la paljon... Toivotaan, että nälkä kasvaa syödessä.
 |
| Reissu loppui, reissukuvia saatte vielä katsella pitkään... |
Mitäs itse siis puuhailen tällä erää? Seuraavat kaksi viikkoa yritän setviä treenilankani suoraksi ja järkkäillä valmistujaisjuhliani. Iltaisin hengailen yllättäen erilaisissa treeniympäristöissä. Käytän päivisin varmaan aika paljon aikaa keittiössä kokeillen erinäisiä juhlareseptejä sekä kokkaillen ihan kunnon ruokaa itselleni pakkaseen kiirepäivien varalle. Luultavasti yritän muutenkin tehdä mahdollisimman paljon asioita etukäteen, ettei valmistujaisteni jälkeen tule kiirus...
...sillä sain kuin sainkin töitä. Joulukuun alusta en siis enää ole ''lomalainen'', vaan ihan työmuurahaisen arki kutsuu. Pelottavaa, mutta koukuttavaa - taas jotain uutta ja ihmeellistä. Jotenkin on niin kovin hauskaa vaan leikkiä pientä lehteä tuulessa, jota elämä riepottelee eri suuntiin osaamatta päättää sen päämäärää.
Laita silmät kiinni ja nosta suupielet ylöspäin. Kaikki mitä tarvitset onnellisuuteen tässä ja nyt.
 |
| Sovitaanko, että tässä olisi viikkojen 46 + 47 sanailut? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti