Moikka. Tää ei ole ajastettu postaus, vaan reaaliaikaista tietoa täältä maailman toiselta laidalta. Osa onkin varmasti jotain mun tekemisiä muissa somekanavissa seuraillut, mutta mites ne mietteet - mitä mä aattelen olostani täällä, kun lähdöstäni on kulunut 12 päivää? Mitä aattelen siitä, että 15 päivän jälkeen olen taas kotimatkalla? Mitä mä ylipäätään nyt aattelen täällä - oonko saanut sitä mitä tulin tänne hakemaan?
Vaikka lähdöstämme onkin kulunut vasta se puolitoista viikkoa, ollaan kyllä ehditty kokemaan ties mitä... Niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, ettei sitä ole millään muotoa mahdollista kyetä kertomaan. Matkapäivyrini mukaan olemme muun muassa: aiheutettu hämmennystä, opittu että täälläpäin aamupala on yhtä kuin kana ja nuudelit/riisi, nukuttu kolmeen päivällä, shoppailtu, otettu letit paikalliselta kampaajamieheltä, maisteltu paikallisherkkuja, kierrelty nähtävyyksissä ja ties missä kulttuuriasioissa, pelätty ötököitä, ihmetelty maailmaa, otettu aurinkoa, tsiigailtu kaupungin valoja kattouima-altaasta, oltu hyvin monien yhteiskuvien uhreina, maattu rannalla, naurettu yhdessä ja toisillemme, syöty pannareita aamupalaksi, inhottu paikallisia taksikuskeja, kokeiltu paikallisia spa-asioita, matkustettu viidakkoon, istuttu iltaa paikallisten kanssa jammaillen, kivuttu aamuyöstä toimivalle tulivuorelle katsomaan auringonnousua, pelattu paikallisten kanssa jalkapalloa, ihmetelty ukkosen voimakkuutta ja tänään käytiin kokeilemassa koskenlaskua.
Ja tuossa vaan murto-osa. Mutta niin, hienoja juttuja. Tää on kuitenkin niin pitkä reissu, ettei kuitenkaan kokoaika olla jossain häsäämässä - vaikka siltä ehkä kuulostaisikin. Ollaan paljon ehditty myös vain rauhassa chillailemaan ja parasta täällä onkin ehdottomasti aamut. Eritoten tämä hotelli, jossa nyt aikaamme vietämme... Täällä on helppoa viettää sellainen täydellinen aamu.
Oon myös miettinyt noita Suomi-asioitani. On ehkä helpompikin miettiä niitä ilman turhia paineita ja niitä paukkuvia deadlineja. Vikeltämättömyys vähän ahdistaa, mutta onneksi vain vähän. Valmentajana en oo huolissani, koska tiedän kuinka hyvissä käsissä mun hienot tyttöni ovat. <3 Sain myös kutsun työhaastatteluun, johon matkaan kunhan palaan kotiin. Uskon, että asiat ovat aika hyvissä kantimissa juuri nyt.
Olen edelleen sitä mieltä, että oli ehdottomasti oikea ratkaisu lähteä. Oon kokenut niin paljon uusia asioita ja jos vaan kahdessa viikossa voi yhtään kasvaa tai itsenäistyä, niin uskon sitäkin tapahtuneen.
Nyt ollaan nähty Kuala Lumpur, Balin Uluwatu ja pian myös Ubud. Täältä Balin sisämaaviidakosta suunnataan viereisille saarille (Gili Air & Lombok) etsimään lisää rauhallisuutta ja rentoutumismeininkiä - unohtamatta kuitenkaan halua päästä jossain surffaamaan ja katselemmaan veden pinnan alle. Katsotaan miten käy! Vikana suunnataan vielä Balin puolella Sanuriin pariksi päiväksi, mikä jääkin sitten viimeiseksi paikaksemme Balilla. Eli kohta oonkin jo takaisin.
Sitä ennen kuitenkin olen luvannut nauttia. Mä tiiän, että on epätodellista ja kömpelöä pyytää teitäkin nauttimaan siellä ruudun toisella puolella kaiken tuon kertomani jälkeen... Mutta hei. Yrittäkää elää elämää, josta ette edes tarvitse lomaa. Mäkin yrittelen luoda sellaisen kun palaan.
Ps. Ei tääl koko aika paista aurinko. Eikä kaikki ruoka oo hyvää. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti