Me kaikki olemme taiteilijoita

Kuuntelen Calvin Harrista ja fiilistelen elämää. Mahtava tunne, kisat ja kesä on kohta täällä! 

Viimeviikon saldona ei kummempia, lauantaina kävin harjoittelemassa autolla perusjuttuja, kuten kytkimen käyttöä, vaihteita ja muita. Enkä ees a) kuollut tai b) vahingoittanut autoa saati sitten muuta populaatiota, jes!  Illalla palasin valmentamasta taas hymy korvissa: niin ylpeänä ja

iloisena niistä meidän rohkeista lapsukaisista. <3 

Nii ja tässä nää normaalit koutsit.. eiKU

Mites arkiviikko? Illat ovat venyneet pitkiksi kielten sanojen ja äidinkielen runoanalyysien takia... mitäs tykkäätte mun tulkinnasta?  voi apua. :D Jotenkin sen kyllä huomaa minkälaista tekstiä aamuihmiseltä syntyy yöaikana.. (kröhöm... luet myös kyseiseen kategoriaan kuuluvaa

postausta juurikin tällä momentilla)

 ''--Sydän symboloi usein rakkautta mutta myös elämää. Entä jos sydäntä - tuota yksilöllistä ja niin herkkää symbolia - haavoitetaan ja rakkaus loppuu, onko se edes enää elämää? Rakkaus on kaunis asia, mutta joskus se kestää vain sen pienen hetken, minkä aikana se luo muistoja tietynlaisesta arjesta - arjesta, missä puut seisoivat kauniissa rivissä ja asiat ovat järjestyksessä. Kaipuu arjen yksityiskohtiin voi saada tajuamaan pienten asioiden ja järjestyksen suuren merkityksen elämässä. Kun omalta elämältä 

putoaa pohja, voi uusien rutiinien rakentaminen tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta--''

Musta tuntuu että oon löytänyt vihdoin löytänyt sisäisen taiteilijani. Monet sanovat etteivät osaa taiteita... vaan koska eivät osaa piirtää. Pötyä. Kaikki ovat taiteilijoita, omalla uniikilla tavallaan. Pitää vaan osata löytää polku, jonka kautta itseään voi parhaiten ilmaista, sitähän

se taide ainakin musta on: itsensä ilmaisua. 

Myönnän: en osaa piirtää. En osaa maalata tai muovata savea. Olen myös ihan kädetön erilaisten soittopelien kanssa. En kuitenkaan ole edes

kamalan kiinnostunut oppimaan noita taiteen lajeja. 

Mistä sitten pidän? Pidän kirjoittamisesta. Tykkään käyttää erikoisia sanavalintoja sekä monipuolista kieltä. Pidän valokuvauksesta ja kuvien muokkaamisesta. On ihana korostaa oman otoksen parhaita puolia ja jakaa niitä maailmalle. Kuvat värittävät tekstiä ja antavat usein enemmän kuin tuhat sanaa. Pidän koreografioiden suunnittelusta. Tuskailen ja kiroilen aina uusien vapaaohjelmien kanssa aluksi, mutta pikkuhiljaa palasilla on tapana loksahdella paikoilleen. Muunmuassa näillä asioilla pyrin antamaan itsestäni palasen maailmalle: näin

kerron kuka oikeastaan olen.

Kannustan kaikkia etsimään ne vahvimmat itsensä ilmaisun alat, se vapauttaa ja rentouttaa. Mikäli perinteinen kuvataide tai kutominen ei nappaa, kokeile valokuvausta, musiikkia (soitto tai laulu), tanssia/koreografioita, ruoanlaittoa, runoja tai vaikka larppausta! Itseänsä voi ilmaista

niiiiiiiiin monella eri tapaa, oma polku vain täytyy joko etsiä tai raivata itse.

ps. tein tänään sen flikin itsekseni laukassa ilman varmistusta. Woaaah, täähän on oikeasti aika hiton awesomea. Anteeksi

kaikki tämä hehkutus, oon vaan niiiiiin onnellinen nyt. Toivottavasti tekin ootte.