keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Nordic championships in Danmark

KAIKKI KUVAT ON EVEN.

Otsikkona voisi myös olla ITSESÄÄLI, PETTYMYKSIÄ tai jotain muuta huomionhakemista..

Ei siis taaskaan mennyt ihan kuin elokuvissa. Olihan niitä hyviäkin suorituksia, mutta kaikesta huolimatta kisoista jäi osittain karvas maku muistiin. Mieleni on jo siinää pisteessä, etten halua hyväksyä epäonnistumisia, vaikka kaikillehan niitä sattuu joskus. Osa aivoistani ei vaan pääse yli siitä, että kunnollisilla suorituksilla olisin ollut viiden parhaan joukossa, mutta muutaman pienen seikan takia löysin itseni pohjalta. Se ei ollut vaihtoehtona, miksi se sitten kävi?

Olen aina ajatellut, että voin edetä lajissani, mutta mahdollisuuteni päästä korkealle ovat mahdottomia. Nyt kuitenkin sain niin suuren palon lajiini, että uskon sen olevan mahdollista. Se vaan vaatii vielä enemmän itseltäni. Pian saamme kotitreeniohjelman tehtäväksi kolmesti viikossa. Tämän lisäksi meidän pitää tehdä joka toisen kuukauden päätteeksi itsenäisesti 1.5-tuntinen kuntotesti ja lähettää tulokset uudelle maajoukkuevalmentajallemme. Uskoisin tämän pitävän motivaatiotason suhteellisen korkealla. Vielä ollaan nollatasonkin alapuolella, mutta olisiko mahdollista näyttää, ettei se kehittyminen Suomessakaan ole mahdotonta, vaikka talvi onkin pitkä ja kylmä, eikä täällä arvosteta vikellystä (=panosteta puitteisiin) niin paljon kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Noniin diipadaapa, liibalaaba, siirrytäänkös sitten asiaan; eli niihin Pm-kisoihin Tanskassa..
Osallistuin kisoissa kolmeen luokkaan; yksilöön, pariin sekä tiimiin.

Voisin kyllä sanoa, ettei yhtään huvittais kirjottaa mitään. Joukkueen suoritukset meni kivasti, oon ylpeä kaikista tiimiläisistä! Parissa tosiaan ei mennytkään ihan niin hyvin; tultiin sieltä areenalla alas. Tohonkin asiaan oli vaikuttamassa varmaan monia tekijöitä, eikä mitään yhtä syyllistä voi sanoa; monien tekijöiden summa. Itsellenihän ei kuitenkaan sattunut mitään pahempaa, parilleni taisi hieman sairaslomaa tulla selkävamman takia. Toivotaan nyt, ettei siellä olisi mitään ylitsepääsemätöntä!

Ja yv.. Perusliikkeet menivät molemmilla kierroksilla hyvin, vapaaohjelma huonommin kuin koskaan. Kyyrin suorittaminen oli vaikeaa myös hevosellemme. Olihan Luke jo matkustanut pitkän matkan, treenannut ja vielä tehnyt muutamat kisasuorituksetkin! En yhtään ihmettele väsymystä. Noh, sunnuntaina tosiaan olisi tehnyt mieli pakata kamat ja häipyä paikalta, koska roikkuminen, mönkiminen, eikä tippuminen ollut hyviä asioita tuomareiden silmissä.

Jep. Paska fiilishän tuosta jäi, mutta ehkä ensi vuonna ollaan jo paremmassa jamassa. 
kattokaa ny, ihme balleriina.

5 kommenttia:

Luuhullut kirjoitti...

Ihana blogi! Sait uuden lukijan. :)

Hetaito kirjoitti...

Nnopa, kiitos, kiva kuulla! :)

Unknown kirjoitti...

wau! en olekkaan koskaan nähnyt vikellystä ihan tolleen kunnolla! Tosi kiva blogi, liityn!:)

Essi kirjoitti...

täältä sait kans uuden lukija! (: itse oon nähnyt monestikin livenä vikellystä kun tallilla(alueella) missä käyn sitä harrastetaan ja moni kaverini sitä harrastaa/harrastanut. kiva, kun vähän erilainen blogi ja mukavaa lukea tavoitteellisesta vikellyksestä! (: paljon tsemppia tulevaan! :)

Hetaito kirjoitti...

Emmi & Essi- Jep, aika harvinaistahan tää vielä on! Kiva kuulla, että blogi miellyttää :')