Nostalgiaa

Hymyä, pipareita ja suklaata. Tunnelmaa & yhdessäoloa. Huomenna se pieni vaalea tyttö nousee aamun sarastaessa ja juoksee olohuoneeseen. Olohuoneessa televisiosta tulee Joulupukin kuuma linja ja suuren koristelaatikon sininen kansi odottaa avaajaansa. Tuo tyttö etsii laatikosta ensin nauhat ja ripustaa ne oksille. Tämän jälkeen esiin etsitään kauneimmat joulupallot ja kimaltavimmat tähtöset. Parasta paikkaa mietitään hartaasti, lopulta kuusesta tulee kuitenkin hienompi kuin edellisenä vuonna, missio suoritettu!

Tyttö istahtaa sohvalle katselemaan televisiota ja uppoutuu täysin jouluisiin ohjelmiin. Tunnelmaansa tuomassa ovat pian myös joulupuuro sekä joulusauna. Aika tuntuu matelevan, mutta se ei haittaa... pieneen hetkeen. Tuon kauniin rauhallisen hetken jälkeen on kaivettava pelilauta esille ja haastettava veljet otteluun! Pelit ovat aina tuoneet kivan säväyksen yhdessäoloon. Pelien jälkeen oli aika syödä jouluateria. Niimpäniin, muut syövät jouluruokia, tuo pikkuneiti kinkkua & herneitä. Nirsona elämässä ei tarvitse tehdä vaikeita valintoja - on vain vahva ei. Tämän syömättömän aterian jälkeen kaikki kerääntyvät pieneen lahjarinkiin, jossa lahjoja vuorotellen availlaan, yksi kerrallaan. Lahjoista paljastuu mitä kummallisempia asioita ja myöhemmin niitä vielä ihmetellään ja testaillaan. Olipas taas päivä! Ja tämänkin kaavan seuraavaan toistoon menee taas vuosi. Aika kummallista. Enää ei ole tuokaan tyttö noin pieni, kohta se on vielä isompi. ..- Tai ainakin vanhempi.

Pitäkää hauska joulu & nauttikaa yhdessäolosta ja stressittömästä ajasta. Kiittäkää läheisiänne, muistakaa ystäviänne, nyt teillä on siihenkin tekosyy.

Leikkaa muistos talteen ja liimaa ne elämäs leikekirjaan

Oho instagram

HAUDI.

Uudet juoksukengät.

Joululauluja.

Naurua.

Töitä torimyyjänä.

Omatoimisia treenejä.

Suunnittelua.

Joulukortteja.
Viimeinen koutsikerta tältä vuodelta.

Muistoja.

Itsensä ylittämistä, arabivolttia vihdoin yksin.

Shoppailua Natalian kanssa.

..Niiiiiiin paljon on tapahtunut. 

Ja hahhah, kokeidenpalautus.. englannista 6 ½ & matematiikasta jotain kutosen pintaan.. Noh onneks ne tärkeämmät aineet meni hyvin, kuten uskonto... Eiku wat.

Todistukseen sain kuitenkin kivan rivin & taas todistan elävänä esimerkkinä sitä, kuinka kannattaa ottaa osaa oppitunneilla. Yritys on tärkeintä, kyllä ne onnistumisetkin vielä sieltä sitten kumpuavat.

Tossa niinku ykkös- & kakkosjakson arvosanat. (keskiarvot)

JAY. Aivan nurkan takana odottaakin jo joululoma! ... Ja äikän essee, kemian työ, maantiedon karttakokeen opettelu, yms muut läksyt... Oon kuitenkin positiivisella mielellä! Mites muilla ihmisillä menee nykyisin, odotatteko jo joulua ... Vai joulusafkaa? :) 

Juttuja joulusta

Heipähei,

Juttuja joulusta, aihepiiri on tähän vuodenaikaan aika monen huulilla. Siis joulu. Itse haluan herättää ihmisiä todellisuuteen. Todellisuuttahan ovat tunteet, eivät loputon materialistisuus. Itse peräänkuulutan sitä, etteivät lahjat oikeasti ole tärkeitä, mikäli niillä ei ole jotain ajatusta pohjalla. Jos kukaan sielä ruudun takana on kärsinyt lahjapulmista, niin sukeltakaa pintaa syvemmälle ja miettikää mikä on tälle ihmiselle oikeasti tärkeää tai mitä hän tarvitsee. Onhan niitä myös tietysti ihmisiä, joille materialistirakkaus on tärkeää, mutta itselleni tärkeimpiä lahjoja olisivat...

1. Ihanat yhteiset muistot, eli valokuvat, kuvalahjat, sekä tunteella ja ajatuksella tehdyt kortit.

2. Käytännölliset tavarat, kuten treenijutut.

(3. Jokin superfoodijuttu!! :D Heh no onhan tämäkin kai vähän materialistista...)

Radiossa puhuttiin viime viikolla siitä, kun monet heittävät joulukortit pois heti joulun jälkeen. Tottahan tuo on, eikö vain? Koska tänä jouluna en osta monia lahjoja, ajattelin panostaa jokaikisen hyväntahdon soluni uuteen pikku projektiini, jossa muistelen ystävieni yksilöllisyyttä ja panostan jokaiseen korttiin yksilönä. Toivon kuvien ja mietittyjen sanojen hidastavan korttien poisheittoa. Onko sellaisella kortilla edes arvoa, jossa lukee vain painettu fraasi & oma nimesi? On kai tavallaan. Silti jotenkin näen hyvänä asiana, että lähimmillemme jaksamme uhrata muutakin kuin rahaamme -aikaamme, vaivaamme ja ajatuksiamme.

Uskon, että monet ihmiset välittävät enemmän kauniista sanoista ja ystävyydestä kuin hädällä ja huolella ostetuista paketeista. En ole lahjoja vastaan, mutta halusin saada teidät nyt miettimään...

Tänä jouluna elän omien arvojeni mukaan. Minkälaisia arvoja teillä on?

LUUKKU 10: ERROR

Heh, nyt se loppu. 

Nimittäin luukkuilu. Ei vaan yksinkertaisesti pää kestä sitä, että muiden kiireiden lisäksi pitäisi editoida muutamia videoita tai kirjoittaa pitkiä romaaneja, ei ole kiva postata kiireellä. Tosin, eihän kukaan mua ole pakottanut. Se on totta. Kukaan ei pakottanut, enkä kuitenkaan vaivu nyt talviunille, ajattelin vain pehmentää laskua sitä varten, ettei ihan joka päivä uutta videota tulekaan. Kyllähän mä melkein puoleen väliin pääsin? Parempi lopettaa ennen kuin vajoaa pohjamutien syvyyksiin. Bloggaamisen on tarkoitus olla nautintoa niin lukijoille kuin bloggaajillekkin, nauttikaamme siis postauksista rennolla otteella. Tähän loppuun vielä muutama otos viime viikonlopulta!

Niin ja alottelin urakkaani noiden joulukorttien askartelun kanssa! Osotteita vaan tulemaan, niin saatatte saada kivan söpön todella ihanan maailman kauneimman ja arvokkaimman ja hienoimman -ja niinedelleen- kortin.. eiku mitä?


pps. Mites toi eilisen luukun video, heräskö samanhenkisyyden tunnetiloja?

LUUKKU 9: Pienet asiat, jotka tekevät meistä vahvempia

Iltoja taas. Oon muuten miettinyt että miksiköhän ihmeessä mä väsäilen näitä luukkuja? Onhan tää kivaa, mutta samalla aika ressaavaa.. Toivon kuitenkin, ettei näitten postausten taso tässä laske ja että tykkäätte. Ainaki noi pohdintatekstit on saanut noita tykkäyksiä.. Nyt julkasen kuitenkin videon, jonka kuvasin tossa jo kesällä. Yritetään muistaa ottaa asiat välillä huumorilla, vaikka kaikki ne pienemmätki asiat ärsyttää. Ootteko joutunut samojen koettelemusten kohteiksi huonoina päivinä?

LUUKKU 7 & 8

Heijaa, anteeksi myöhästyminen, mutta olihan minulla selitys! Olin toisella puolella Suomea keskellä metsää ja halusin teidän ajattelevan tuota edellistä postausta vielä tänäänkin.. Eiku wat.

Tänään on jo toki kahdeksa späivä, mutten nää järkeä laittaa kahta luukkua samalle päivälle. Eilen & tänään aiheenamme siis huumorilla höystetty koordinaatio. Hyvän koordinaation avulla pystymme paremmin havainnoimaan kehomme muutoksia ja reagoimaan nopeammin uusiin tilanteisiin.

Kokeilkaas kyseistä hyppelysarjaa, kuinka moni onnistui ekalla yrityksellä? On muuten aika koukuttavaa hokea XYIT, XYIT, XYIT, XYIT... Kokeilkaas vaikka siinä kassajonossa ennen kun pääsette maksamaan niitä leffasnäcksejä! Plus tämähän olisi huippuhaaste toisille bloggaajille -> Laittakaa video omasta hyppelystänne ja linkkailkaa takaisin päin!

LUUKKU 6

Katsaus vuoden taaksepäin...

Nyt on taas itsenäisyyspäivä, minkä teemaksi ajattelin ottaa onnellisuuden oravanpyörän, koska henkiseen hyvinvointiimmehan oleellisesti kuuluu onnellisuus. Kaikki ovat varmaan kuulleet sanonnan: ''Laitetaan hyvä kiertämään''. Onko kukaan tullut silti ajatelleeksi kyseisen lauseen merkitystä? Sehän on oikeasti totta, että muukin kuin haukotus tarttuu -nimittäin hyvä mieli. 

Kävelin eilen yksin kadulla kohti kuntosalia ja vastaani tuli kaksi persoonaa, joista toinen hymyili ja tokaisi: ''Kaunis tyttö''. Hämmennyin tietysti ja jatkoin matkaani. Tulin kuitenkin äärettömän iloiseksi kyseisestä lauseesta. Katselin myös vanhoja postauksiani ja vastaan tupsahti videovastauspostaukseni. Videolla kerroin, kuinka yksikin kaunis kommentti blogin puolella voi kirkastaa koko päiväni.

 Kun joku tekee sinut onnelliseksi, tekee mielesi jatkaa onnesi ja ilosi. Toisaalta kun onnistut tekemään mahtavan kuntopiirin, ei endorfiinipiikillesi näy loppua ja haluat jatkaa itsesi hemmottelua. Iloisuus tarttuu ja toivon, että saisimme tänne Suomeenkin hieman lisättyä sitä hymyä ja onnea. 

Mitä jos sinä omalta osaltasi ottaisit missioksesi sanoa tänään vaikka viisi kehua tutuille tai tuntemattomille? En usko karmaan, mutta uskon, että kaikki hyvä palaa aina takaisin. Onni on sitä suurempi, mitä enemmän henkilöitä sen jakaa. En henkilökohtaisesti tiedä kuka näitä mun kirjoituksia  koskaan lukee, mutta rustaan silti tänne muutaman kiitoksen..

1.Kiitos Sara, Emma, Jaana & Oona mahtavista hetkistä ylä-asteella. Toivottavasti voitaisiin vielä edes kerran nähdä porukalla ja uusia ne mahtavat illat ja Frendit-pelihetket. Ja Oona, en vaan voi unohtaa niitä hetkiä kun oltiin parhaita ystäviä. Ehkei siitä enää tule samanlaista, mutta toivon että ystävyys säilyy.

2. Kiitos Venla, tuot arkeeni valtavan piristysruiskeen, Ihanuus.

3. Kiitos Paula, että oot ollut mun idolina siitä asti kun aloitin ja oot jaksanut treenata mun kanssa.

4. Kiitos myös muille vikeltäjille, eritoten Liinalle, kun oot kestänyt mun juttuja ja ollut treeniseurana. 

5. Kiitos Annille & Roylle, että ootte jaksaneet tehdä aivan älyttömästi töitä meidän eteen, vaikka käytöksemme ei ole aina ollut kympin arvoista. Olette korvaamattomia, ilman teitä ei olisi meitä.

6. Kiitos mun vanhemmille, kun ootte jaksaneet sponsoroida mun päättymättömiä harrastuskuluja.

7. Kiitos Sinikka, Pinja ja Lumi,  koska tiedän, että ystävyys säilyy, vaikka näkemisväli venyisikin!

8. Kiitos Liisis, Santsi & Emma, teille on ihana höpötellä jokaikinen keskiviikko, teette lihaskunnosta jotenkin hauskempaa ja motivoitte onnistumaan.
9. Kiitos Janna, Venla, Fanny & Oona, kun en joudu virumaan yksin koulussa. Teitä on niin kiva kuunnella ja toivottavasti en oo ollut nyt ihan kauhee rasite! :D

10. Kiitos vielä kaikille mun ihanille seuraajille, jotka ootte jaksaneet kommenteillanne saaneet positiivisen vireen kiertämään. Kiitän jokaisesta kommentista ja toivon niitä lisää, tietysti myös niitä kriittisempiä, mikäli tarvetta on. :)