Heta suosittelee: Säästäminen

Pitkästä aikaa Hetan suosittelemaa postausta! Tälläkertaa aiheenani on yksinkertaisesti säästäminen. Itse olen aina ollut suhteellisen pihi ihminen -aikalaisen luonnollinen säästäjä siis. Tiedän kuitenkin paljon ihmisiä, joille säästäminen saattaa välillä olla hankalaa. Tuhlaaminen on siltä kannalta hyvä addiktio, ettei kaikesta kivasta tarvitse luopua päästäkseen kaidalle tielle.

Tuntuuko, ettei koskaan ole rahaa? 'Mut en mä ikinä osta mitään!' <- Kuulostaako liiankin tutulta? Kukaan ei koskaan osta mitään, mutta silti rahaa kuluu. Tottakai rahaa aina kuluu, mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään, että mikä on oikesti tarpeellista. Itse en säästä mitään isompaa asiaa varten, pidän vain siitä, että voin kontrolloida rahankäyttöäni ja nautin siitä turvallisuuden tunteesta, että jos sitä joskus tarvitsisi, sitä olisi varalla. Tai no, enhän mä kuitenkaan mikään miljonääri ole, pienistä puroista tulee isoja jokia. Piheyteni näkyy elämässäni enimmäkseen shoppailureissuillani, missä yleensä ostan vain aletuotteita.. Heh, pinttynyt tapa! :D

Säästövinkkini olisi oikeastaan aikalaisen yksinkertainen; pyhästä kolminaisuudesta valitset yhen, jonka toteutuksesta olet valmis tinkimään. Näitä kriteerejä ovat...

1. shoppailukertojen määrä

2. tuotteiden hinta 

3. tuotteiden määrä

Aika simppeliä, vai onko? Kaikki liittyvät kuitenkin osittain toisiinsa; rajat ovat häilyviä. Voisitko kuitenkin vähentää esimerkiksi kauppareissujesi määrää? Ettei tulisi ostettua niitä turhia suklaakeksejä silloin koulun välitunneilla, kun muutkin menivät kauppaan? Jos ensimmäinen kriteeri on itsellesi tärkeä, mites on laadun laita? Eikö olisi kerrankin kiva mennä Tarjoustaloon ostamaan ne meikit, koska aina hinta ei ole suhteessa laatuun. Samaa tavaraa voi saada edullisemminkin, kun vain jaksaa tehdä hieman myyrän työtä! Jos et suostu jalallasikaan astumaan Saiturinpörssiin, on sinullakin vielä yksi vaihtoehto; ostetun tavaran määrän vähentäminen. Jos seuraavalla shoppailukerrallasi miettisit, että tarvitsenko juuri nyt viisi erilaista villatakkia? 

Onko taloudellinen alijäämäsi kuitenkin liian suuri, eikä elämäsi rullaa 'pappa betalar'-tekniikalla? Jonkinnäköisiä töitä on varmasti tarjolla, kuten mainosten jakaminen tai puhelinmyynti, mutta kaikkia eivät tuonkaltaiset työt kiinnosta. Töitä tekemään voi päästä myös 4H-yhdistysten kautta, mutta on niitä muitakin tapoja ansaita. Omien tavaroiden ja vaatteiden läpikäyminen ja turhien erottelu voisi olla helpoin vaihtoehto. Tämän jälkeen vain ilmoitusta nettiin tai vaatteet kirpparille, niin saataisiin hyvä kiertoon! Varsinkin lelut, pelit ja kirjat käyvät varmasti kaupaksi. 

Ai juu ja tosiaan viimeisenä vinkkinä vielä suosittelen kiinnittämään huomiota ruokavalioon ja omaan eettisyyteensä. Liha on kallista ja ihmiset heittävät aivan liian paljon ruokaa pois näinä päivinä.

Kiitos ja Aamen, Heta on puhunut!

Nordic championships in Danmark

KAIKKI KUVAT ON EVEN.

Otsikkona voisi myös olla ITSESÄÄLI, PETTYMYKSIÄ tai jotain muuta huomionhakemista..

Ei siis taaskaan mennyt ihan kuin elokuvissa. Olihan niitä hyviäkin suorituksia, mutta kaikesta huolimatta kisoista jäi osittain karvas maku muistiin. Mieleni on jo siinää pisteessä, etten halua hyväksyä epäonnistumisia, vaikka kaikillehan niitä sattuu joskus. Osa aivoistani ei vaan pääse yli siitä, että kunnollisilla suorituksilla olisin ollut viiden parhaan joukossa, mutta muutaman pienen seikan takia löysin itseni pohjalta. Se ei ollut vaihtoehtona, miksi se sitten kävi?

Olen aina ajatellut, että voin edetä lajissani, mutta mahdollisuuteni päästä korkealle ovat mahdottomia. Nyt kuitenkin sain niin suuren palon lajiini, että uskon sen olevan mahdollista. Se vaan vaatii vielä enemmän itseltäni. Pian saamme kotitreeniohjelman tehtäväksi kolmesti viikossa. Tämän lisäksi meidän pitää tehdä joka toisen kuukauden päätteeksi itsenäisesti 1.5-tuntinen kuntotesti ja lähettää tulokset uudelle maajoukkuevalmentajallemme. Uskoisin tämän pitävän motivaatiotason suhteellisen korkealla. Vielä ollaan nollatasonkin alapuolella, mutta olisiko mahdollista näyttää, ettei se kehittyminen Suomessakaan ole mahdotonta, vaikka talvi onkin pitkä ja kylmä, eikä täällä arvosteta vikellystä (=panosteta puitteisiin) niin paljon kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Noniin diipadaapa, liibalaaba, siirrytäänkös sitten asiaan; eli niihin Pm-kisoihin Tanskassa..

Osallistuin kisoissa kolmeen luokkaan; yksilöön, pariin sekä tiimiin.

Voisin kyllä sanoa, ettei yhtään huvittais kirjottaa mitään. Joukkueen suoritukset meni kivasti, oon ylpeä kaikista tiimiläisistä! Parissa tosiaan ei mennytkään ihan niin hyvin; tultiin sieltä areenalla alas. Tohonkin asiaan oli vaikuttamassa varmaan monia tekijöitä, eikä mitään yhtä syyllistä voi sanoa; monien tekijöiden summa. Itsellenihän ei kuitenkaan sattunut mitään pahempaa, parilleni taisi hieman sairaslomaa tulla selkävamman takia. Toivotaan nyt, ettei siellä olisi mitään ylitsepääsemätöntä!

Ja yv.. Perusliikkeet menivät molemmilla kierroksilla hyvin, vapaaohjelma huonommin kuin koskaan. Kyyrin suorittaminen oli vaikeaa myös hevosellemme. Olihan Luke jo matkustanut pitkän matkan, treenannut ja vielä tehnyt muutamat kisasuorituksetkin! En yhtään ihmettele väsymystä. Noh, sunnuntaina tosiaan olisi tehnyt mieli pakata kamat ja häipyä paikalta, koska roikkuminen, mönkiminen, eikä tippuminen ollut hyviä asioita tuomareiden silmissä.

Jep. Paska fiilishän tuosta jäi, mutta ehkä ensi vuonna ollaan jo paremmassa jamassa. 

kattokaa ny, ihme balleriina.

Eichhörnchen...... ei vaan mitä?

Hallo!

Wie geht es dir?

Ihan hyvinhän mä täällä pärjäilen, kulttuuristisia meininkejä täältä korven keskeltä muistelen. Kulunut viikko on mennyt kivasti uuden ystäväni Sendin kanssa puuhaillen. Paljon tuli opittua Saksasta ja vähän jopa Albaniastakin! Englantia pääsi käyttämään vähän monipuolisemmin ja svenkaakin tuli vähän Sendille opetettua.

First time on a horse! I am so proud!

Tutustuimme toisiimme, leivoimme karjalanpiirakoita, kävimme kokeilemassa vikellystä, kiipesimme korkealle, nauroimme, leikimme lapsia, ajoimme skootterillani, saunoimme, maistoimme korvapuusteja ja joimme teetä. Uskon, että tämä Suomen reissu ei ollutkaan niin paha. Ehkä tässä oli jotain hauskaakin?

Kulttuurieroissa oli joitakin suurempia vivahde-eroja, kuten ruokarytmi ja kohteliaisuus. Tai suomalaisilla oleva kohteliaisuuden puute? Älkää käsittäkö väärin; en halua teilata ketään. Kerron vain, että minusta on todella kummallista ajatella syöväni kerran tai kaksi päivässä ja kysyä lupaa kaveriltani jokaiseen pikkuasiaankin... tai pitäväni sellaisia söpöjä aamutossuja kokoajan sisällä! :D

Muuten olen opiskellut historiaa ja hieman fysiikkaa, tehnyt onnistuneesti välihypyn ulos ( suom. Vikellykseen suuresti liittyvä asia, jossa kiepahdan kuperkeikalla selästä alas ympyrän ulkopuolelle pitäen kahvoista kiinni & ponnistan seuraavalla laukalla takaisin kyytiin. ), käynyt eläintieteellisessä museossa, sekä tehnyt historian ja musiikin kirjotelmia. Tänä viikonloppuna oli taas Geron valmennus Pm-kilpailuja tarkastellen.

Moni asia lähestyy kovaa vauhtia: Koeviikkoni, Tanskan PM-kisat, kylmyys ja talvi, sekä moni muu. Tavallaan aika menee todella nopeasti, viikon päästä onkin jo melkein lokakuu!

Yrittäkää nauttia aurinkoisista päivistä vielä kun niitä on!

Kuka sanoi, ettei onnea voisi ostaa?

Tämä oli iskulauseemme viikonlopun Sirkusmarkkinoilla Keravalla. Ständiltämme löytyi vikellyskuvia, kahvia, pikkupurtavaa, koristeltuja hevosenkenkiä, sekä pukki, jonka päällä lapset pääsivät kokeilemaan vikellystä.

Lauantaina heräsin tosiaan viideltä leipomaan korvapuusteja markkinoita varten.

.....................VIIDELTÄ.

Eilen kuitenkin vasta seittemältä saman asian puolesta. Markkina-aika oli oikein mukavaa, yksi asiakas kehui myyntitaitojani! :) Hassua, joskus kun vielä luulin olevani ujo ja hieman puhekammoinen..? Nykyään on kuitenkin aivan toisin; rakastan puhua ihmisille ja esitellä asiaamme; vikellystä.

Ohhoh. On kyllä ollut taas aikamoista rundellia viimeaikoina. Viimeviikosta minulla ei ole taas minkäännäköistä käsitystä, olen kai ollut niin ulapalla. Jaa-a. Kaikki on aikalailla pyörinyt koulun ympärillä, treeneistäkin on kuitenkin selvitty. Viimeviikolla oli se tuomiopäivä, kurssivalinnat.

Sain kaikki kurssini lukuunottamatta ruotsin kakkoskurssia.. Ja jos nyt pitäisi arvailla aineita, joita kirjoittelen sitten kolmen vuoden päästä, niin sanoisin äidinkieli, englanti, ruotsi, matematiikka, yhteiskuntaoppi, terveystieto, sekä mahdollisesti psykologia. Enkä tiedä olenko nyt ajautumassa itsemurhaan, koska valitsin saksan neljään seuraavaan jaksoon, enkä tosiaan tiedä kielestä, kulttuurista tai ihmisistä mitään. ... Heh. (Saksasta puheenollen, saan olla viikon päästä neljän päivän ajan host-siskona jollekkin saksalaiselle! :))

Öäääh, onko kellään mitään ammattiehdotuksia tällaiselle ihmiselle, joka pitää asioiden organisoinnista, kielistä, ihmisten palvelusta ja haluaisi suht. korkean koulutuksen ammatin..

Olenko ainut, jonka mielestä nuorille kerrotaan liian suppeasti ammateista? Ja joo, en halua olla poliisi, lääkäri tai palomies.

Loppuun vielä tämmöinen suloinen illan piristys

Lukiomietteitä, flunssaa ja englannin sössötystä

Jayyyyyyyy,

moi.

Viimeviikolla käytiin Sinikan kanssa ottamassa muutamat photot auringonlaskussa, mistä tämäkin postaus sai kuvansa. Mitäs mulle muuten? Flunssaista oloa ja semmosia. Treenit kuitenkin aloitettu kunnon tarmolla, maanantaina menen suunnittelemaan henkilökohtaisen saliohjelman vikellyksen tueksi, mistä olen innoissani! 

Treenien ohella olen tietysti skobaillut kouluun ja tutustunut koulumme vaihtareihin. Kaikki vaihtarit ovat todella mukavia ja on todella sääli, miten lähes kukaan muu ei uskalla tutustua näihin ihaniin ihmisiin. Olen jutellut mm. italialaisen, meksikolaisen, saksalaisten, slovakialaisen, ranskalaisen ja espanjalaisen kanssa. Ei olisi mukavaa olla vaihtari Suomessa, Ei todellakaan.

.. Vaihdosta puheenollen.. Olen mukana neljän päivän kouluvaihto-ohjelmassa, missä toimin host-siskona saksalaiselle nuorelle nyt syksyllä ja pääsen sitten keväällä Saksaan! This is so awesome. Olen niin innoissani, koska tiedän, ettei pidempi vaihto voisi onnistua treenieni takia... Siitä puheenollen, tietääkö kukaan mitään Saksasta? :___D heh.

Aiemmin  oli pyydetty mietteitä lukiosta ja ajattelin tunkea ne nyt tähän samaan rykäisyyn;

Lukio. Tämä sana, millä peloitellaan nuoria kokoajan. Mikä on totuus siitä? Se on kaikkien itse määriteltävä, koska se on varmasti persoonakohtaista.

Luokkamme oli ensiksi aika shokki, koska kaikilla oli se tietty pari, jonka vieressä he istuivat. Paitsi minulla. Nyt olen kuitenkin alkanut hiukan jo päästä shokin yli ja saanut tutustuttua eri ihmisiin. Tämänpäiväinen ryhmäytymispäivä taisi lähentää meitä kaikkia ryhmänä. :)

Yleisesti verrattuna oppitunnit ovat kiinnostavampia kuin peruskoulussa ja pidän siitä, että ne ovat 75-minuuttisia, minkä johdosta eri aineita on vähemmän. Läksyjen lukeminen kuulosti aluksi helpolta, mutta ei sitä tule aina muistettua tehdä.. Mikä ei ole kamalan hyvä asia. Kahdet pistarit ja kahdet sanakokeet on jo koettu, mistä tosiaan huomaa, että taso on nyt noussut. 

Tunneilla tulee kamalasti aina asiaa, mikä pitää aivot hereillä. Toisaalta joskus ei oikein tiedä, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä: Kuunnella, kirjoittaa vai molempia. Musiikin ja biologian tunnit ovat ensimmäisessä jaksossa olleet lemppareitani..Matematiikassa on vielä perusjuttuja, minkä vuoksi se ei ole kamalan vaikeaa, vielä. Fysiikasta olen aika ajoin jo ihan ulapalla.. Hyvältä siis näyttää sen suhteen.

Taso on oikeasti nyt korkeammalla, eikä lukiosta pääse läpi hiippaillen. Eniten kuitenkin hirvittää tulevaisuudessa siintävä oman lukkarin kokoaminen. Ja se pitkä matematiikka vitosjaksosta eteenpäin. 

Nämä oli tällaiset lukion aloittaneen ensisanaset.. Millaisia kokemuksia teillä on lukiosta? 

..TAI SAKSASTA?

Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan

Ja yht'äkkiä se kaikki patoutunut ahdistus oli poissa.

Kukaan ei voi koskaan päästä toisen ihmisen mieleen, mutta aina kaikkea voi yrittää ymmärtää. Me kaikki kaipaamme tukea ja sellaisia ihmisiä, joille voimme puhua. Pitkään aikaan ei ole tuntunut näin vapautuneelta. Ihanaa, tästä alkaa vihdoin taas uusi alku.

Uusi alku monessa suhteessa. Polvi on paranemaan päin, Karjaan kisat tosin koen vain kuvaajan roolissa. Ensi viikolla kuitenkin aloitan jo normaalin arjen. 110% treenaaminen alkaa ja kaikenmoinen lusmuaminen loppuu, vaikka polvessa tuntuisikin vielä hieman painetta.

Opiskelu, treenit ja kaverit. Kaikki voidaan hoitaa täydellä tarmolla, ollaanhan ne ennenkin hoidettu. En tiedä, mutta oon päättänyt yrittää ottaa höllemmin, stressaaminen ei näytä auttavan ketään.

Olen viimepäivinä saanut tehtyä treenikalenterin sekä itselleni, että valmennettavilleni. Eilen sain vihdoin postia Smartphotolta: 241 valokuvaani tulivat, ne ovat ihania! Olen jo vuoden päivät miettinyt noiden tilaamista, mutta en ole saanut missään vaiheessa aikaiseksi tehdä sitä.. Mutta todella suosittelen sitä.

Syyskuu on vikellyksen osalta kiireinen kuukausi..

7.-8.9 Sirkusmarkkinat Keravalla 

14.-15.9 Hepat Stadikalla (näytökset molempina päivinä)

21.-22.9 Vikellyksen maajoukkuevalmennus

27.-29.9 PM-kisat Tanskassa

.. Huhhuh tapahtumia ja tekemistä piisaa! Markkinoille ja Stadikalle meitä saa tulla seuraamaan jos yhtään kiinnostaa! Sirkusmarkkinoilla meillä on pieni kojunen siellä Subway/Lindex/S-market-päädyssä, jossa saa tulla kokeilemaan vikellystä pukilla! Myymme siellä myös upeita koristeltuja hevosenkenkiä, sekä pientä purtavaa & kahvia. Tarkoitus olisi suunnitella myös pieniä Show-tyyppisiä esityksiä katsojien iloksi. :'')

Lisäksi olemme suunnitelleet tekevämme ensi vuodeksi Vikellyskalentereita, joita kaikki kiinnostuneet voisivat 'tilailla' myös sähköpostini kautta.. Siitä kuitenkin lisäinfoa myöhemmin!

Loppuun vielä niitä luvattuja kuvia sieltä Itävallan reissulta..

Miks toi saa aina kaiken hetinyt?

Taas olisi vuorossa pienen ihmisen suuria sanoja, eli mielipidetekstiä. Nyt aiheekseni päätyi kateus ja motivaatio vaikeisiin asioihin. Miten nämä sitten liittyvät lainkaan toisiinsa? Sitä vähän olisi tarkoitus pohtia.

Onko kukaan koskaan miettinyt, mistä kateus johtuu? Välillä se on sitä, että joku toinen saa tai saavuttaa jotain helpommin tai nopeammin kuin sinä. Olenko oikeassa? Jotkut asiat ovat luonnostaan helpompia kuin toiset.

Tätä nykyä maailma vaatii nuoriltakin paljon. Media asettaa valtavasti ulkonäköpaineita ja toisten geenit soveltuvat siihen muottiin, toisten ei. Mietitkö usein, että hitto kun et ole saanut ystäväsi pituusgeenejä. Hitto, etkä vain saa yhtä upeaa kroppaa, vaikka kuinka urheilisit ja söisit paljon terveellisemmin, kuin siskosi. Tuntuuko, että joku tuttusi saa kaiken ilmaiseksi? Vaikka itse raadat niska limassa, eikä tuloksia näy missään. Tämä on yksi elämän ikävä fakta; omat geenimme vaikuttavat meihin ja se tekee meistä kaikista erilaisia, halusimme sitä tai emme.

No, oletteko koskaan miettineet sitä, että miten iloiseksi tulette, kun tavoittelette jotain pitkään ja hartaasti ja vihdoin saavutatte sen. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että tätä en ole vieläkään kunnolla sisäistänyt. Joskus tulee niitä hetkiä, kun ei vain jaksaisi yrittää. Toisaalta olen jo onnistunut hieman parantamaan ajattelukykyäni siinä, että kaikessa ei heti voi onnistua, mutta treenin avulla tavoite on mahdollista saada lähemmäksi. Palkinto ei aina ole se tavoite tai maali, se on matka. Tekstini ei perustu yksinomaan ulkonäköön, sitä voi soveltaa myös muissa yhteyksissä, kuten opiskelussa, oppimisessa tai taiteellisissa kyvyissä. Kaikessa ei voi, eikä tarvitse olla hyvä. Parasta on se, kun on tehnyt jotain tavoitteensa eteen. Se tunne, kun saatte kehun ja voitte ajatella, että hei, minä itse saavutin jotain.

Itse en ollenkaan pidä kehoni rakenteesta, koska olen sellainen tasapaksu kalapuikko. Vaikka kuinka syön, en vain saa lantiota, kaikki kertyy siihen keskiosaan. No, ehkä tämäkin pitää vain hiljaisesti hyväksyä. Toisaalta, onhan tässä vielä aikaa, jolloin kroppani muuttuu. Toivottavasti.

Kaikilla meillä on myös asioita, joissa meitä on 'onnistanut'. Itselläni on esimerkiksi hyvä iho. Toisilla on hyvä muisti, toiset ovat musikaalisesti lahjakkaita.. Kaikista maailman ihmisistä voi löytää asioita, jossa he ovat hyviä harjoittelematta.. Mutta kaikki voivat myös kehittyä harjoittelemalla. Toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta kehitystä se vähäkin on!

Kateus johtuu siitä, että joku toinen tuntuu saavan kaiken hetinyt. Miksi olla kateellinen, koska hänestä voi tuntua epäreilulta, että itse olet paljon motivoituneempi yrittämään. Jos saa kaiken heti, ei opi kärsivällisesti aina nousemaan vastoinkäymisten jälkeen ylös. Elämän matka on möykkyinen tie ja pieniä osumia pitää oppia ottamaan. Hakekaa motivaatio niistä ihmisistä, joilla on geenietu: Tavoitteena voittaa kyseinen henkilö omassa lajissaan pienen treenin jälkeen.

Voin ta'ata, että mitä enemmän jaksatte puurtaa vaikeiden asioiden parissa, sitä paremmilta ne tuntuvat. Kaikkeen tottuu, niin keho kuin mielikin. Älkää luovuttako, pitäkää lippu korkealla!