voltigetävling i Sala

Wööh,

taas kotiuduttu kisareissulta naapurimaastamme Ruotsista. Kävimme Salassa pikkukisoissa kahden joukkueen, kolmen yv:n ja kolmen hevosen voimin! Kisat olivat samassa paikassa, kuin viimevuotiset Ruotsinmestaruudet, mutta nyt kyseessä olivat todellakin pienimuotoisemmat kisat. Laholmissa oli samaan aikaan myös vikellyskisat, joten osa kanssakilpailijoistamme oli siellä, mikä oli tosi harmillista.

1. Toisien safkaa.. 2. Omaa safkaa. Kannattaa maistaa, ihan älyttömän hyvää! 3. Liinan taustakuva 4. Smoothieta!

Laivamatkamme menivät hyvin, eikä kisamatkalla tullut eteen ongelmia. Majatalo oli todella vanha, mutta ihana yöpymispaikka ja seura oli mahtavaa. En aina ymmärrä, mistä ihmiset repivät sitä hauskuutta.. Ihania. Kisamatka oli siitä erilainen, kuin muut, koska nyt oli kerrankin suhteellisen paljon aikaa valmistautua kaikkeen. Kiire tuli mukaan kuvioihin vain hetkittäin, kun yleensä se on kokoajan läsnä.

Perjantaina saimme treenailla heppojen kanssa ja kaikki kulkivat hyvin. Lauantaina alkoivat kisat, ja perikset olivat molemmat tasaisen vahvaa suorittamista, vapaaohjelmat menivät mielestäni paremmin. Yksinvikellyksessä sain ensimmäisen päivän periksistä 6.1 ja kürista 6.4, eli todella hyviä pisteitä.. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että sain yhdestä perusliikkeestä nollan, koska Luke ravasi. Joukkueena perusliikkeidemme pisteet olivat sellaisia, mitä nyt niistä voi odottaa, mutta vapaaohjelmamme pisteet olivat myös todella korkeat.

Saksalaiset tuomarit olivat tällä kisamatkalla todella avokätisiä pisteiden suhteen.. Sunnuntaina pisteet vaan nousivat; periksistä 6.3 ja kürista 7.7! Tämän jälkeen olin kyllä aivan äimänä. Tuollaisia pisteitä jaetaan oikeasti huippuvikeltäjille! Yhteispisteeni nousivat siis 6.6, mikä on jotain aivan käsittämätöntä.

Joukkuepisteemmekin olivat todella pilvissä, loppupisteiksi saimme 6.1. Hyvä, jos olemme koskaan saaneet edes 5.5! Hyvinhän ne suoritukset kyllä menivät, mutta nuo pisteet olivat aivan kummallisia.. Noh jälkeenpäinhän selvisi, että tuomarit olivat laskeneet väärin; loppupisteemme olivat 5.8. Sijamme oli kuitenkin toinen ja olen oiken tyytyväinen pisteisiimme!

Ja tosiaan, voitin sen Junioreiden yksinvikellysluokan, ja joukkueemme oli Junnutiimeistä toinen. Toinenkin suomalainen joukkue sai hyviä pisteitä ja muilla yksinvikeltäjilläkin meni hyvin. Hyviä suorituksia, mahtavia pisteitä ja vielä mahtavampi kokonaisuus!

1. Syöpäläinen 2. Takakonttimatkustaja! 3. Junnujen yv-voittoruusuke 4. Maailman söpöin palkinto :')

Ei näitä kisareissuja voi kun kehua, elämä on mahtavaa ja olen oikeasti tosi kiitollinen kaikesta, mitä saan kokea näiden ihmisten ja kyseisen lajin parissa.

Kuten Paula sanoisi... Love. Passion. Everything.

Dumlen oma postaus

Muutamat seuraajani ovat jo pienen hetken saaneet odottaa minulta Dumlesta kertovaa postausta, mutta nyt ajattelin sen kaikelle kansalle julkaista. Olen pitkään miettinyt postauksen tekoa, mutta olen miettinyt, että kuinka tylsän postauksen voi koirasta kertoa? Todella tylsän.

Rosebridge's Alfons, eli Dumle on shetlanninlammaskoira uros, joka asustelee täällä Etelä-Suomessa pienessä omakotitalossa perheensä kanssa. Dumle on syntynyt 5.4.2011, eli on nyt jo kaksivuotias! Ei herranjumala en ole itsekään ajatellut, että se on jo noin vanha.. :D

Äitini kanssa olimme jo monta vuotta haaveilleet koirasta, ja kesällä 2011 tuo haave muutettiin todeksi. Aiemmin keväällä olin lukenut monta koirakirjaa, etsinyt netistä paljon tietoa sekä koirista yleisesti, että shelteistä. Perustelin monesti äidilleni, että miksi koira olisi mahtava lisä perheeseemme - niin kuin se onkin! Perusteluitani en muista, mutta sen muistan, miten oikeasti aloin opiskelemaan koiratietoutta roduista, ruokinnasta, lääkinnästä, harrastuksista, sekä koulutuksesta. Kesällä sitten haettiin tuo pieni pallero Parolasta.

Alusta alkaen Dumlea on totutettu erilaisiin uusiin ihmisiin, eikä sille ole koskaan muodostunut rodulle ( tai joillekkin yksilöille ) tyypillistä arkuutta. Pentuna kävin Dumlen kanssa pentuagilityssä, sekä muutamassa Match Show'ssa. Yhdessä menestyimmekin ihan hyvin, junior handler-luokassa kolmas sijoitus!

Kasvattaja olisi halunnut käyttää Dumlea näyttelyissä, mutta tämä ei onnistunut, koska kun Dumle oli n. vuoden ikäinen, leikattiin siltä toinen vatsaonteloon jumiin jäänyt kives, ettei siitä kehittyisi kasvainta. Muuten Dumle on ollut suhteellisen terve, silmätulehdus on kerran ollut. Toivon, että onni kulkisi shelttini rinnalla ja se saisi onnellisen ja terveen tulevaisuuden. :)

Dumle on hyperaktiivinen karvakasa, joka rakastaa juoksemista, leikkimistä, agilityä, sekä uusien temppujen opiskelua. D osaa käskyt istu, tassu + toinen + molemmat + high five, maahan, kieri, ryömi, PUM (eli, jähmettyy selälleen makaamaan, kun näytän 'asetta' ), hyppy, ali, etsi ja odota. Käskyjen lisäksi Dumle tunnistaa sanat/lauseet ''ulos'', ''kuka tuli'', sekä ''onko nälkä''.

Hassun koiran maineen se on moneen kertaan jo saanut, koska vinkuessaan se kuulostaa usein enemmän kissalta kuin koiralta-- en tiedä kumpi on pahempi.. Se, että koirani kuulostaa säälittävältä ja todella naurettavalta, vai se, että se haukkuisi kuin koirat yleensä. Ei Dumlelta kuitenkaan haukkua puutu. Pahoitteluni naapureille, jotka joutuvat sitä kuuntelemaan Dumlen rallitellessa ympäri pihaa päivittäin.

Hellyyttävä ja miellyttämisenhaluinen luonne on sulattanut sydämeni kokonaan. Vaikka olen muuten suhteellisen siisti ihminen, en voi sille mitään, että kun Dumle aamuisin hyppää sängylleni - joko vatsani päälle, tai viereeni - nukkumaan, en voi häätää sitä pois. Se on ihana unikaveri! Itseasiassa, juuri tälläkin hetkellä kyseinen herra nukkuu vieressäni istuessani sängylläni.

Nykyään en harrasta mitään vakinaista toimintaa Dumlen kanssa, mutta erilaisia lenkkejä teen valokuvausreissuista juoksulenkkeihin. Haluaisin vielä joskus mennä jonnekkin kurssille Dumdumin kanssa, mutta tällä hetkellä omat resurssini moiseen riitä. Itseni lisäksi Dumlea hoitaa pääasiassa äitini, mutta myös isäni käy sitä lenkittämässä.

Nyt en enää oikein mitään muuta tuosta karvaisesta otuksesta keksinyt, mutta jos jotain kysyttävää vielä on, niin kysyä saa aina!

Lopuksi vielä.. Itse voin vain suositella koiran hankintaa, mikäli perheen tilanne on ok, ja kiinnostusta riittää. Itselleni koira on tuonut paljon iloa, enkä todellakaan haluaisi siitä luopua. Dumlesta on tullut rakas perheenjäsen. Rotuna sheltti on ollut todella ihanteellinen, joten annan siunaukseni myös sille. Jos teillä on koiria, huolehtikaa niistä ja hellikää niitä. Rakastakaa niitä.

Ja tosiaan: Ruotsin reissu meni todella kivasti ja rustaan siitä muutaman sanasen seuraavaan postaukseen! :)

mietiskelyä ruohonjuuritasolta

Jeesjees, postailua taas!
Ajattelin taas kirjoitella vähän syvällisempää tekstiä, pohtia mm. tekosyiden syitä, sekä sitä, että onko kulisseissa elävä ihminen varmasti huono ihminen?

Olen pariinkin otteeseen ruvennut miettimään, että miksi ihmeessä ihmiset keksivät tekosyitä. Ikinä ei haluta sanoa suoraan, ettei vain loukattaisi ketään. Toisaalta; eikö ihminen loukkaannu vielä pahemmin, kun kuulee, että hän ei ole edes totuuden arvoinen sinulle. Tekosyyt eivät elä missään muussa maailmassa, kuin ihmisten persoonien luomassa todellisuudessa. Eläimet eivät keksi tekosyitä. Entisajan ihmiset eivät keksineet tekosyitä. Miksi nyt pitäisi?

Tekosyitä tulee keksittyä silloin, kun olisi tehtävä jotain, mikä ei huvita. Jos seuraavana aamuna on tulossa koe, mutta ystäväsi pyytää sinut leffaan.. Mitä teet? Ehkäpä kuitenkin marssit iloisena Finnkinon tiskille ja saat suuren lovin lompakkoosi -Mutta hauskaahan oli, ja se oli sen arvoista! ..Vai oliko? Seuraavana päivänä tajuat saavasi kokeesta vitosen, minkä lisäksi sinun pitäisi maksaa velkasi kaverillesi. Tajuat eilisen olleen virhe; Ja nyt on aika selityksille, tekosyille ja valheille.

Miksei nykyihmisten maailmaa voisi pienellä asialla yksinkertaistaa? Poistettaisiin vain ihmisten tekosyyt ja turhat selitykset. Se ehkä rikkoisi monia kaverisuhteita, mutta jäljelle jäävät olisivat ainakin aitoja. Todellinen ystävyys kestää suhteellisen hyvin karikkoja. Muistakaamme, että yksikään laiva ei kuitenkaan ole kaikenkestävä. Jos tarpeeksi kauan koettelee, kyllä kestäväkin laiva rikki saadaan.

Sitten toiseen aiheeseeni; Kulissit. Mielikuvat, jotka ihmiset haluavat rakentaa ympärilleen. Kaikki ihmiset rakentavat ympärilleen tietynlaiset lavasteet, halusivat he sitä tai eivät, mielikuvat muodostuvat silti. Kulissien muodostumiseen voi vaikuttaa toiminnallaan paljon ja niitä voi kokoajan muokata.. tosin mielikuva persoonasta muuttaa muotoaan hyvin hitaasti. Jos joskus saa jonkunlaisen leiman, on kärsivällisesti yritettävä raaputtaa sitä pois. Pikkuhiljaa. Kerros kerrokselta.

Monet sanovat, että kulissit luovat tekopyhän olemuksen persoonalle, mutta en itse ole sitä mieltä. Minulle suojamuurini on selviytymiskeino, ja uskon, että niin on monelle muullekkin. Osalle ihmisistä sillä ei ole väliä, mutta se osa ihmisistä on todellakin pieni. Itse on hieman hankala välillä hahmottaa omien kulissiensa ääriviivoja, mutta osa niistä voi näkyä hyvinkin selkeänä.

Uskon, että monet ihmiset uskovat minun olevan urheilullinen, koska olen aina treeneissä. Uskon, että moni uskoo minun syövän pääasiassa terveellisesti, koska kieltäydyn monesti herkuista. Uskon, että moni uskoo minun panostavan kouluun, koska vaikutan ottavan koulutyöt vakavasti. Uskon, että moni uskoo minun olevan kylmähermoinen, koska en näytä tunteitani aina päällepäin.

Paljon uskomista. Koskaan ei oikeastaan voi olla varma, koska kaikilla on erilainen kuva minusta, sinusta ja hänestä. Itse haluan kuitenkin vahvistaa tuota kulissikehystä, koska se korostaa asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Tuo mielikuva saa minut jatkamaan työntekoa tavoitteideni saavuttamiseksi.

On sitten asia erikseen, jos osaa antaa itsestään vääränlaisen mielikuvan. Se onnistuu kaikilta, mutta on vain yritettävä ymmärtää muidenkin näkökantoja. Onko kulissien tukeminen sitten hyväksi? Uskon, että tietyssä määrin on. Kulissit tekevät meistä persoonia. Ilman mielikuvia ei ole mitään, joten kaikki tuleva on kiinni sattumasta. Tietyt uskomukset auttavat meitä kehittämään itseämme: Jos meillä on fiksun leima, ei taso saa laskea. Toisaalta tämä tuo myös paineita.. Jos kaikessa pitäisi onnistua, mitä käy, jos ei onnistukkaan? Entä miten käy niiden tulevaisuuden, jolta ei odoteta yhtään mitään?

Aika tajunnanvirtaista kirjoittamista.. Sitähän tämä bloggaaminen on. Sanat tulevat suoraan sydämestä käsiin.. kiertämättä aivojen kautta. Tämä on se, miksi pidän bloggauksesta; Ah, niin vapauttavaa ja vapaata.

Lopuksi; Oi mikä onni ja autuus! Vihdoin kaikki peruskoulun kokeet ohi! Kesä tulee vinhaa vauhtia ja huomenna lähtö kohti Ruotsin kisoja.. Mahtavaa, fiilikset katossa. Kiitos ja Aamen!

Silver medal!

Pienimuotoiset heipat täältä koulukirjakasan alta!

Nyt kirjoittaessani makailen täällä oman sekasortoisen kaatopaikkani keskellä - hautautuneena koulukirjoihin. Maanantaina ja tiistaina, molempina päivinä kaksi koetta tulossa. Nyt vielä viimeinen koetsemppi, koska päättönumerot ovat jo ihan oven takana! Koenumeroni ovat hyppineet lattian ja katon välillä viimeaikoina aika hurjan paljon.. En kuitenkaan aio väsyttää teitä enempää koulujutuillani - Nyt on vikellysuutisten vuoro! .. Tosin, mistä tiedän, ettei se väsytä teitä ? No, enpä tiedäkkään. Siksi olen edelleen hyvin kiitollinen kaikista kommenteistanne.

Vaikka en kykene kaikkia toiveitanne postausteni osalta toteuttamaan, pyrin toteuttamaan niitä aina ehtimiseni mukaan. (:

 Lahdessa oli lauantaina vikellyskilpailut, Tänä vuonna osallistuin A-tason joukkueessa, sekä A-tason Yv:nä. Aamu alkoi ennen kuutta, hiukset jo edellisenä iltana laitettuna. Ajomatka Lahteen sujui nopeasti ja   paikanpäällä alkoi hevosten letitys, harjaus, sekä kisakamojen kantaminen talliin. Pian tämän jälkeen oli hevostarkastus, joka sujui ongelmitta.

Yhteensä tuli juostua areenalle neljä kertaa, kahdesti periksissä, kahdesti kyyrin takia. Joukkueperikseni olivat selvästi paremmat, kuin yv, mutta yksinvikellyksen vapaaohjelmani meni paremmin, kuin joukkuekürin osuuteni. Kaikista suorituksistani jäi kuitenkin tosi hyvät fiilikset.

Olemme edelleen Suomen ainoa A-tason joukkue, joten sijoitusta ei voi verrata oikein mihinkään tai kehenkään. Pisteitä saimme 5.056, periksissä vielä paljon parannettavaa kaikilla !

Yksinvikellyksessä loppupisteeni olivat 6.088, jes, yli kutonen! Ja hopeinen mitalihan siitä kaulaan jaettiin. (2./ 11.) Seisonnan kämmäys periksissä oikeastaan laski pisteitäni aikalailla.. Mutta hyvällä mielellä jatketaan kohti Ruotsin kisoja, jonne lähdetään helatorstaina!

Kisoissa näkyi paljon hyviä suorituksia ja huimaa kehitystä. Mahtavaa nähdä, miten vikeltäjät jaksavat tehdä duunia menestyksen eteen. Pikkuhiljaa laji alkaa muuttamaan suuntaansa hieman ulkomaalaisempaan muottiin - enemmän esittämistä, vaikeampia liikkeitä, toinen toistaan upeampia pukuja, sekä yhä enemmän vaivannäköä jokaisen pienenkin yksityiskohdan hiomiseen. Mahtavaa !

Jos palataan vielä tähän päivään, niin aamulla kävin taas juoksemassa tuon karvaisen otuksen kanssa ja sen lisäksi olen tosiaan kuollut tylsyyteen näiden koulukirjojen kanssa.. Ja onhan tämä bloggerikin ollut tässä auki. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä hankkimassa vielä tiimille yhtenäiset edustuspaidat, käydä normaalisti treeneissä, nukkua univelkoja mahdollisuuksien mukaan pois ja toivottavasti vielä postata ennen tuota reissua.. Tulisi välillä muutakin, kuin kisapostauspäivittelyä.

Seuraavalla viikolla olisi vuorossa ne Helsingin lääkäri-tutkimus-mikälie-hormonihoitokeskustelu-jutskat.. huihui. Sen lisäksi liikanryhmän kanssa pieni issikkavaellus, sekä mahdollisesti estekilpailut.

Ainiin. Tiedän, että haluatte vielä kuulla, miten varpaastani on nyt puoli kynttä irti. Tammikuussa varpaisiini tuli paleltumat, tai mitkä lie kuoliot ja ne mustuivat täysin. Nyt ne sitten lähtevät irti. On muuten pikkuisen kipeät, en suosittele palelluttamaan raajojanne. Onneksemme kesä on ehkä tulossa.

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Eveliina Väkeväinen.

CVI Deurne 2013 & Justiina snack

Ruotsin kautta Saksaan, mistä sitten Hollantiin kävi viime viikonlopun reissumme.. Mukana oli kisailemassa Suomesta kaksi junnua ja kaksi sennua. 

Torstaina kun lähdimme matkaan, ei minulla tai Amandalla ollut tietoakaan lainahevosista, koska alkuperäiset suunnitelmamme olivat tosiaan menneet hieman mönkään.. Aamulla kuitenkin lähdimme toiveikkaina ensin kohti Arlandaa, jonka jälkeen Düsseldorfiin. Saksassa vuokrasimme auton ja lähdimme hotellillemme. Hotellimme oli kotoisa ja aika suloisen pieni.. Matkaa tallille oli n.25 km.

Tallillehan siinä torstaina jo suunnattiin, hevosia metsästämään. Onneksi löysimme suhteellisen nopeasti molemmille lainahepat. Muut suomalaiset menivät Hollantilaisilla hepoilla, itse lainasin ruotsalaisten hevosta. Lainaheppani nimi oli Lu ja tykästyin siihen kovasti.. Tutustuin myös ruotsalaiseen 'kanssavikeltäjääni' Sandraan, juoksuttajaani Juliaan, sekä Sandran valmentajaan Pernillaan. Kaikki olivat tosi ystävällisiä ja ihania! Pari sanaa tuli vaihdettua myös hollantilaisten, sekä puolalaisten kanssa.

Perjantaina oli periksieni vuoro ja seisonta oli nyt kompastuskivenä. Talven jälkeen ei ole tosiaan kauheasti päässyt treenailemaan, joten kaikki tuntuu olevan kuin hattaraa - siis todella epävarmaa. Lu meni todella nätisti, itse en kyllä todellakaan tehnyt parhaita periksiäni. Tosin ehkä sen voi osittain laittaa treenin puutteeseen? Pistetavoitteena olisin toivonut saavani 6.0, mutta eihän se sinne yltänyt. Sain 5.966. Sijoitushan oli tässä vaiheessa 18./23.

Lauantaina oli vapaaohjelma, mikä kauhistutti minua etukäteen aivan järkyttävän paljon. Kotonahan en ollut kamalasti sitä voinut tehdä, koska meidän hevosilla se on ollut lievästi sanottuna hieman vaikeaa.. Lainahepalla oli ensin hieman hankalaa tehdä liikkeitäni erilaisten kahvojen takia, mutta loppujenlopuksi kokonaisuutena vapaaohjelman ja liikkeiden suorittaminen oli paljon helpompaa ja luultavasti myös siistimpää  katseltavaa. Suorituksessa tuli pikkumokia, mutta se oli paras suoritus, mihin sillä hetkellä olin kykeneväinen. Sain kuitenkin kaikki liikkeet suoritettua, mistä olen ihan iloinen.

 Pisteistä en kuitenkaan ole iloinen. Tai olen osasta. Kahdelta tuomarilta sain 6.8, mikä on mielestäni huippua! Lu sai hevospisteitä vain 6.2, mutta sekään ei olisi kummemmin haitannut.. Taiteelliset pisteeni olivat kuitenkin 3.3. Pienesti voi havaita tuomarien tiukemman linjan tänä vuonna. Ehkä nyt pitäisi alkaa enemmän tuomaan teemaa esiin ja yrittää eläytyä paremmin - tai jotain. Kyyrini loppupisteet taisivat olla siis jotain 5.7 luokkaa.. Ja tähänhän en todellakaan ole tyytyväinen. Odotin vähintään 6.0 pisteitä tästäkin, mielellään yli. Kirpaisi hieman nuo artistic scoret.

Loppupisteeni jäivät siis killumaan sinne 5.8 paikkeille, mihin en ole tyytyväinen. Sijoituksena olin 16. Luokkani voitti *yllätys yllätys* ruotsalainen tajuttoman taitava vikeltäjä Eira Malmros.

Muilla suomalaisilla meni kivasti, tosin pisteistä haluaisin marmattaa täälläkin.. Noh, vuoden ensimmäiset kisat- ehkä suunta on vain ylöspäin? Paljon katseltiin upeita vapaaohjelmia, sekä taas pelättiin tajuttomasti joukkuekyyrien puolesta.. Kivasti kului aikaakin siellä tallilla, aamuseitsemästä iltayhdeksään. 

Ruoka kisapaikalla oli kamalaa roskaa, joten ostimme sapuskamme joko kaupasta, tai ravintolasta. Kahteen kertaan tuimme myös paikallisen kiinalaisen ravintolan toimintaa hakemalla take away-annoksia. Aikamoinen makukokeilumatka tuli myös koettua! Minä nirsona tyttönä söin sokeroitua inkivääriä, katkarapuja, tahnapatonkia, sekä sieniä... Hassuja asioita.

Mm. tämmöinen ''keitto''(=vesi, jossa pari pakasteporkkanaa) sisältyi 15€ ateriaamme kisapaikalla....

Mitäs muuta? Matka oli todella kiva, koska pääsi hieman tutustumaan erimaalaisiin vikeltäjiin, sekä heidän 'taustajoukkoihinsa'. Olin myös hieman imarreltu, kun juoksuttajani sanoi, että näkee minussa paljon samaa, kuin Eirassa, kun hän oli 'uransa' alussa. Kaikki on siis mahdollista ja toivon, että saisimme joskus ehkä mahdollisesti jonkun sponsorinkin, niin en ehkä joutuisi elämään näkkärillä ja vedellä.. Koska tämä ulkomaan kisamatkailu ei ole ihan tyhjätaskujen hommaa.

Ihanat ihmiset, ihanat hevoset, ihana laji, ihana reissu! Nyt kyllä väsyttää...... Lauantaina vuorossa Lahden kisat, Kahden viikon päästä Ruotsin kansalliset kilpailut Salassa.

Ainii, hauskaa vappua vielä kaikille, pitäkää järki mukana!

Pakkailua ja Ulkoasumuutosta

Hiljaisuus. Tyhjiö. Sekava olotila. Väsymys.

Näissä tunnelmissa aloitin tänään aamuni neljän tunnin yöunien jälkeen, pirteänä kuin peipponen tietysti! Olen jo pitkän aikaa miettinyt, että ulkoasuni kaipaisi jotain muutosta ja viime yönä inspiraatio sitten iski. Lopputulokseen olen itse ihan tyytyväinen, mutta kyllähän siihen aikaa ja vaivaa käytettiinkin taas aivan liikaa. Puoli neljän aikaan vihdoin sain koneeni suljettua. Mitäs mieltä lukijat ovat uudesta taustasta ja bannerista? Sivupalkkia muokkailen vielä tulevaisuudessa hieman koreammaksi, ettei jää noin kuolleeksi.

Eilen tein vähän kisalistaa ja kävin ostamassa kisameikkejä, hiuslakan ja sukkikset kisoja varten. Tänään pitäisi sitten aikalailla laitella kaikki Hollannin reissua varten valmiiksi: viimeiset treenit on treenattu, uusi puku on haettu, tossut kiillotettu, eväät ostettu ja nyt olisi laukku sisältöä ja laukkua vaille valmis. Lisäksi pitää pakkailla kolmen päivän leirikoulukassi, koska huomenna lähden Vierumäen urheiluopistolle.

Nyt ei sitten taas yli viikkoon postauksia ilmesty, koska palaan reissuiltani vasta maanantaina. Yritän mahdollisimman pian päivitellä reissupostauksen kun palaan - jos palaan. Toivottavasti en siis kuole. :D 

Ps. muistakaas heittää kommenttia tosta uudesta ulkoasusta.. Mitä mieltä olette ?

Treenivinkkejä ja ajatuksia yleisesti treenaamisesta

Terve!

Joku söpö anonyymi kyseli tossa pieni tovi sitten treenausvinkkejä ja ajattelin kertoa nyt omat mielipiteeni treenauksesta ja antaa toivottavasti muutamia vinkkejä kaikentasoisille treenaajille.

Kovasti mediassa on kokoajan juttuja mitä ihmeellisemmistä kuntoilulajeista ja muista hömpsötyksistä, joilla saat litteän vatsan käytännössä tekemättä mitään. Itse olen aika kriittinen noiden kaikkien suhteen, koska joka päivä tehdään uusi tutkimus jonkin liikunnan osa-alueen vaikutuksesta tietynlaisiin ihmisiin.

Uskon, että jokaisen pitäisi löytää se oma kiva laji/lajit, joita on mukava treenailla ja joissa pääsee etenemään. Itse en ainakaan pidä paikallaanjunnaamisesta.

Tuoretta ananasta aamupalana.. nam

Okei, step one. Miten saada sohvaperunasta huippu-urheilija päivässä? Ei mitenkään. Jos haluaa saada jotain aikaiseksi, on siihen sitouduttava. Uskon kuitenkin, että jokainen pienikin asia vaikuttaa. Kuten sanottu, että pienistä puroista tulee suuria vesistöjä. Pienikin valinta; esimerkiksi portaat hissin sijasta, tai treenimatka pyöräillen, on aina parempi vaihtoehto.

Ensimmäiseksi kannattaa miettiä, mitä osa-aluetta haluat parantaa kehossasi ja kuinka nopeasti haluat muutoksen näkyvän. Jos haluat parantaa peruskestävyyttäsi, suosittelen aloittamaan aerobisella liikunnalla, koska sehän on sanomattakin selvää, ettei fyysinen kuntosi parane vain painoja nostelemalla. Peruskunnon kohotus tapahtuu matalilla sykkeillä (ts. rasvanpolttosyke :D), joka on n. 70-75% maksimisykkeestäsi. Tämä tarkoittaa käytännössä kevyttä hengästymistä esim. hölkkälenkillä.

Ei ole mitään ideaa ensin juosta 10 minuuttia supertehoilla, jos sen jälkeen ei jaksa liikkua senttiäkään.. Mikäli ajatuksena on siis tuo peruskuntoilu. Itse käyn spinning, eli sisäpyöräilytunneilla, joihin olen ollut kyllä tyytyväinen. Talvisin en pidä ajatuksesta lähteä juoksemaan tuonne lumeen/loskaan/kuraan/peilikirkkaalle luistinradalle.. Mutta nyt kesäkaudella olen käynyt myös juoksentelemassa.

Aerobiset harjoitteet sopivat kaikentasoisille ja -ikäisille ihmisille ja ne ovat hyviä palauttavia treenejä. Ei muuten löydy parempaa lihasten palauttajaa, kuin rennohko spinning! Olen huomannut, että jos en ole päässyt pyöräilemään, jumiutuvat lihakseni paljon nopeammin --> palautuminen ei ole siis ollut optimaallista. Suosittelen kaikille aerobista liikuntaa lajitaidon ja lihasvoiman kehityksen tueksi, sillä se oikeasti vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin. (:

Väsynyt lenkkikaveri

Seuraavaksi aihe toiselta laidalta; lihakset. Haluatko suuremmat vai kiinteämmät lihakset? Tuntuu kyllä hassulta alkaa tässä neuvomaan lihaksien kasvatuksesta, siis aiheesta josta en tiedä itsekään yhtään mitään.. Koska olen ollut huono urheilija ja menettänyt massaani.. ):

Lihastreeni olisi hyvä olla säännöllistä, mutta on aloitettava maltilla. Itse suosittelen lämpimästi oman kehon painolla tehtäviä liikkeitä, koska niitä tekemällä sinun on vaikea hajottaa itseäsi, et myöskään voi koskaan laittaa liian suuria painoja! ;) Lisäksi saat kehonhallintaa. Liikkeitä löytyy netistä vaikka millä mitalla, mutta tehokkaimpia ne ovat vain oikeintehtyinä. Kaikki luulevat osaavansa punnertaa, mutta voin sanoa, että varmaan tuhannet punnerrukset on tullut tehtyä, muttei yhtään täydellistä.

Tämmöset nätit sääret saa, ku harrastaa vikellystä..

Jos on mahdollisuus ja uskallusta käydä esimerkiksi kuntosalin jossain ryhmäliikunnassa, suosittelisin sitä. Ohjaajat osaavat usein korjata asennot heti oikeammiksi ja peilin avulla on helpompi seurata myös muiden asentoja. Mikäli tätä mahdollisuutta ei ole, suosittelen suosimaan suhteellisen tuttuja liikkeitä - kuitenkin työstäen niitä monipuolisesti.

Mikäli tavoitteesi on saada parempi kontrolli keskikroppaan, älä keskity vain ylempiin vatsalihaksiin. Tämä on todella yleinen virhe. Ihmiset ihan sinisilmäisesti ihmettelevät keskivartalonsa hallinnanpuutetta -ovathan he tehneet joka ilta 50 istumaannousua. Nimenomaan.. On tärkeää muistaa myös alemmat vatsalihakset, vinot vatsalihakset, kyljet, sekä selkälihakset alhaalta ylös asti. 

Muistakaa myös huolehtia siitä kunnollisesta aamupalasta! 

Aina täytyy kuitenkin muistaa, että treenaaminen on todella yksilöllistä - niin kuin ovat tavoitteetkin. Kehosi muotoon ja massaan vaikuttaa myös suuresti unen ja ruoan laatu. Treenaaminen ei ole kenenkään yksinoikeius, mutta sen ei pitäisi olla koskaan myöskään pakote. Helppoa ja hauskaa liikuntaa voi aluksi olla vain aamukävelyt metsässä kameran kanssa. Ja ainahan liikuntakin on hauskempaa seurassa, kannattaa pyytää kavereita mukaan, he toimivat myös loistavina motivaattoreina!

Toivon, että joku sai tästä edes jotain kivaa tai hyödyllistä irti. Olisiko toiveissanne ollut ihan sellainen treenipostaus, jossa kerron yksityiskohtaisemmin eri liikkeistä ja niiden vaikutuksista ? Tässä nyt oli tällainen pikainen yleisosio.. Risut ja ruusut ovat aina tervetulleita!