Mielipiteitä vai valituksia?

Iltoja taas!

Mielipiteitä, pielimiteitä taas pitkästä aikaa tulossa. Vähän olen jo seuraavaan postaukseen (lukijoiden kuvausehdotukset) valmistautunut, mutta vielä odottelen lisää kuvausideoita.. Joten siksi ajattelin kirjoitella välillä vähän tekstejäkin.

Kuluneella viikolla vastaan on tullut paljon mielenkiintoisia aiheita, kuten toisten auttaminen, nykyajan nuorten koulukäytös, kasvissyönti ja mielialavuoristorata. Nyt kuitenkin valitsin hieman oudomman aiheen- nimittäin verojen korotukset. 

En tiedä, että seuraako moni teistä uutisia tai lehtiä, mutta itsehän olen niihin addiktoitunut. Siis lehtiin. Nyt on paljon ollut otsikoissa juttua, että verot nousevat taas ja suomalaisten elämä ''vaikeutuu taas aivan älyttömästi, kun verot nousee''.. Hei hetkinen. Siis tuo korotushan taitaa tulla mm. alkoholi-, tupakka- ja makeisveroon, eli minusta turhakkeisiin. Haluaisin siis nostaa esille kysymyksen, että miksi ihmeessä noista voi valittaa, nehän yrittävät vain edistää suomalaisten terveyttä tulevaisuudessa! Ehkä olen nipo, ehkä olen tylsä, mutta minusta on paljon parempi korottaa karkin, kuin esimerkiksi hedelmien hintaa.

Toivoisin, että ihmiset näkisivät asian toisenkin laidan. Ehkä se teinien tupakanpolttokin vähenisi hieman, jos röökiaski kallistuisi puolellatoista eurolla. Ehkä. Toivoisin kyllä muutenkin, että ihmiset arvostaisivat omaa elämäänsä sen verran, että haluaisivat pitää huolta ruumiistaan.. Taas tää nyt kyllä suistui hiukan aiheesta, mutta eipä mulla oikeastaan kummempia kommentteja enää aiheesta ollut.

Aika useaan otteeseen olen muuten tainnut mainita pahasti ''nykyajan nuorisosta''. Tällä tarkoitan siis valtaosaa suomalaisista teineistä. En vaan osaa oikein vieläkään muuttaa kantaani.. Millä me muka pidämme tämän yhteiskunnan pystyssä, jos lapsista ei kasvakkaan aikuisia, vaan ne jämähtävät teinivaihteelle. ''Mikään ei kiinnosta, paitsi oma ego'' ''Omapahan on elämäni'' ''Vanhana voin sitten ehkä alkaa ajatella'' 

Itsekin tiedän olevani teini- ja välillä hyvinkin ärsyttävä sellainen- mutta edes yritän käyttäytyä niin, kuin yhteiskunta minulta odottaa. Olenko ainut peruskoululainen, joka kunnioittaa vanhempia, kiittää bussikuskia ja on kiinnostunut opiskelusta tulevaisuutensa kannalta ?

Lopuksi vielä haluan jakaa ihanan savukalasalaattireseptini kanssanne! Pohjaidean sain Pirkka-lehdestä, josta sitten muunsin hieman omanlaatuisen reseptin. Helppo ja nopea ruoka, joka on kaikenlisäksi terveellistä ja maistuu ihanalta..Voisin syödä tuota loputtomiin.. omnom.

1.5 dl esikypsennettyjä rikottuja ohrasuurimoita (+hieman yrttisuolaa)

3 kananmunaa

1 dl hienonnettua tilliä

1dl hienonnettua persilijaa

1 vihreä omena

1 pss pakasteherneitä

puolikas kurkku

1 savusiika (n.150g)

Ensin vain keitin ohrasuurimot (yrtti)suolatussa vedessä (n.30 min), samaan aikaan keitin kananmunat.(n.8 min.) Seuraavaksi perkasin ja pilkoin siian. Tämän jälkeen hienonsin yrtit ja pikoin omenan & kurkkun, sekä sulatin herneet. Kuorin jäähtyneet kananmunat ja pilkoin joukkoon. Viimeisenä jäähdyttelin ohrasuurimot kylmässä vedessä ja miksasin kaikki ainekset keskenään. SUOSITTELEN.

Terkut från Sverige!

Aivan käsittämättömän mahtava treenileiri takana. Viime torstaina lähdimme siis Ruotsiin vikellysleirille, josta kotiuduimme sitten maanantaina. Sain tutustua moneen uuteen valmentajaan -ja valmennustekniikkaan, enkä keksi näistä mitään huonoa sanottavaa. Valmentajat olivat ruotsalaisia ja saksalaisia, enkä yhtään ihmettele lajin kukoistusta noissa maissa. Kaikki valmentajat olivat äärettömän kannustavia ja mahtavia.. Toivottavasti ei jää viimeiseksi valmennuskerraksi heidän kanssaan!

Matka alkoi ajomatkalla Turkuun, josta laivalla jatkoimme kohti Tukholmaa. Tukholmasta jatkoimme aamulla autoilla kohti tallia. Puolimatkassa pysähdyimme aamupalalle paikalliselle huoltikselle, jossa ostin sellaisen Keson raejuustovälipalan, jossa oli siis myös pähkinäpaloja ja kuivattuja hedelmäpaloja.. Oli muuten aivan tajuttoman hyvää! Harmi, ettei sitä saa Suomesta. ):

Majoituksemme oli pienessä koulussa, joka näytti ulkoa aivan hylätyltä mielisairaalalta. Ensimmäisenä ei olisi tullut mieleen ajatella sitä ankeaa rakennusta pienten lasten taidekouluksi.. Pihallakin taisi olla peräti yksi liukumäki. En kuitenkaan valita majoituksesta, ruoka oli hyvää ja suurimman osan ajastamme olimme kuitenkin tallilla tai treenisaleilla. Ainoa miinus oli jääkylmät yöt.. hrrh.

Vikellysvalmennuksen lisäksi meillä oli kahden tunnin balettisessio, ruotsin kielellä tietysti. Noh, voin sanoa, että ymmärrysvajeen korvasi hauskuus. Ei ehkä kuitenkaan ihan meikäläisen laji.

Lauantaina osalla vikeltäjistä oli heppatreeniä 1,5h + 1,5 h & pukkitreeniä 1,5h + 1,5h. Lisäksi itselläni oli vielä illalla todella nopeat heppatreenaukset ruotsalaisella pikkuhepalla. Oli muuten järkyttävän jäätävä kokemus, pysyn mielummin hieman isommissa hevosissa.. Meillähän oli mukana kaksi AG-tallin hevosta, Kadi & Sony.

Myös juoksuttajat saivat juoksutusvalmennusta, ja uskon, että siitäkin oli vain hyötyä. Sunnuntaina meillä oli aamulla voimistelua, minkä jälkeen vielä heppojen kanssa treenausta ja muiden treenien katselua. Aika meni aivan älyttömän nopeasti ja pian olikin jo aika pakkailla kamoja, siivota koulun tilat, pakata tallilla kamat ja hevoset autoihin, sekä siivota karsinat.

 Laivamatkalla takaisinpäin käytiin buffassa syömässä ja sen jälkeen vyöryimme hytteihimme. Kiva ylläri muuten se hytti- se jota ei oltu siivottu. Vessassa tahmea lattia, siideritahrainen pyyhe, muruiset sängyt... Onneksi saimme vaihtaa hyttiä.

Oli kyllä aika awesome matka! Upeat ilmat, mahtavat valmentajat, huipputreenit, ihanat ihmiset, hyvät safkat ja väsynyt huumori.. Kiitän kaikkia mukana olleita, tämmöisiä matkoja lisää.

Seuraava postaus voisikin sitten olla se ''lukijoiden kuvausvalinnat'', eli saatte laitella kommentilla ihan mitä vain aiheita/asioita, mistä haluaisitte kuvan seuraavaan postaukseen. Toivottavasti nyt keksisitte jotain, koska on aika ikävää tehdä tuollainen postaus, jos kuvauskohteita ei ole. :)

Päiväni kuvina -tai jotain sinne päin

Kiirettä pitää- silloinkin, kun ei tee mitään. Tai sehän riippuu siitä, miten kukin käsittelee sanat ''ei mitään''. Itse olen koko viikonlopun tehnyt paljonkin tekemättä mitään. Olipas taas selkeästi selostettu. No, tiivistettynä voisi taas sanoa, että olen lukenut, lukenut, lukenut ja lukenut. Voitte siis vain odottaa aivan mahdottoman mielenkiintoista kuvapostausta päivästäni. Joo-o. Sitä saatte sitten odotella pienen tovin.

Aamunhan aloitin kivasti tuolla luistinradalla puoli kasin aikoihin. Koiran kanssa aamulenkki siis kyseessä ja vähän kyllä pakkanen nipisteli poskipäitä ja sormia, kun vajaan tunnin siellä taapersi.

Aurinkokin sitten vähitellen kapusi kohti taivasta.. Ehkä sinne tulee joskus vielä kevät, vaikkei nyt pakkasesta sitä taas uskoisikaan. Toivotaan parasta.

Kotiin ku pääsi, niin eteenhän luontevasti ilmestyi Hesari ja Keski-Uusimaa, sekä pari mainoslehtistä.. Mikään aamu ei voi olla hyvä, jos en saa lukea vähintään yhtä lehteä. Se on vähän kuin aamukahvi -sellainen aamun pelastaja. Oikeasti.

Tässä nämä mun ihanaiset 'olohousut', joita tykkäilen pitää kotoillessani. Ompas tyhmä sana; kotoilu.. Ja sekin on nykyään vissiin oikea verbi. Nojoo, siis tollaisissa Seppälän yöhousuissa on mukava oleskella, kun ne on niin kevyet jaloissa. :)

Seuraavana oli vuorossa yhteiskuntaopin ahkera opiskelu..Härkösen sanoin; EI KIITOS. 

Oletteko muuten koskaan yrittäneet nukkua päikkäreitä, vaikka teitä ei ole väsyttänyt? Kokeilin itse, ja nyt voin testini jälkeen karusti todeta, että mahdotontahan se oli. Ei auttanut edes tollanen karvanen unikaveri. Tämä testi juontaa juurensa siitä, että yritän elää mahdollisimman hyvää urheilijan elämää ja jäi taas tuo yö hieman lyhyeksi.. Tiedän kuitenkin, että uni on yhtä tärkeä komponentti, kuin vaikka se itse liikunta. 
Tunnen nyt syvää myötätuntoa uniongelmallisia kohtaan. 

Eli päikkärit ei onnistunut. Ei oikeen enään napannut kyllä toi yhteiskuntaopinkaan opiskelu parin tunnin jälkeen. Vaihdoin siis aiheekseni Anna-Leena Härkösen tuotantoa, jatkoin Heikosti positiivinen- nimistä teosta. Noita kirjoja pitäisi sitten muutama lukea äidinkielen kirjailijaprojektia varten.. Voin oikeasti suositella Härkösen tuotantoa, ihan mahtavaa tekstiä! Voi kun itsekin pääsisi joskus samaan. Järkevän kuuloista puhetekstiä, mustalla huumorilla maustettuna.. wau.

Luettuani hetkisen käväisin salilla spinning-tunnilla ja tekemässä keskivartalotreeniä.. Siitä ei nyt ikävä kyllä kauheasti kuvamatskua.. En kuitenkaan ole ehkä niin teini, että ottaisin kamerani salille? Voi sitä nolouden määrää, ahhah. Pahoitteluni, en siis olekaan kuvannutkaan joka ikistä toimenpidettäni. En myöskään kuvannut ruokiani, mutta jos kiinnostaa, olen syönyt tänään maustamatonta jogurttia, mysliä, lohta, kasviksia, perunaa, salaattia, hedelmiä, pinaattikeittoa, ruisleipää ja pähkinöitä.

Makailin siinä sitten vaihteeksi taas koneeni ääressä, kun tämä karvakerä ilmestyi taas paikalle, tuitui! Siinä sitten samalla sain ajatuksen laittaa huutonettiin ilmoituksen herran vanhasta kevythäkistä, joka ei ole ollut pitkään aikaan käytössä.

Datailun jälkeen varmaankin taas olin syömässä ja yritin taas hieman opiskella yhteiskuntaoppia, minkä jälkeen kävin ompelijan luona Tuusulassa. Mukaani lähti suunnitelmani tulevan kauden puvuistani.. tässä alhaalla toinen niistä. Siellä sitten otettin mitat ja jutskailtiin vähän kankaista sun muista pukuasioista.

Siinä sitten kello olikin jo vierähtänyt lähemmäs iltaa, oli siis treenien vuoro. Kaksi tuntia siellä tuli taas treenailtua Kadin ja Sonyn kanssa. Voisi kyllä pikkuhiljaa sulaa tosiaan noi lumet pois. Kauheata, kun kisakaudelle on suunniteltu seittemän ulkomaan kisailua, eikä pääse treenaamaan hepoilla.. Tai no pääsee; kerran viikossa, jos ei ole liian kylmä. 

Treenien jälkeen kertailin vielä niitä yhteiskuntaopin juttuja, tein matematiikan tehtävät, luin kaksi lausetta fysiikkaa.. > josta siitäkään tajusin ehkä yhden sanan merkityksen. Illan mittaan otin vielä muutaman photon, kuuntelin Suomen selviytyjiä toisella korvalla ja väkersin tätäkin postausta aivan liian kauan. Kohta on mennyt pari tuntia.. huoh.

Illan viimeinen kuva: seuraavaksi vuorossa uni. Tähän loppuun sopisi vielä joku armottoman laimea ja klisee lausahdus, mutta aivotoimintani taitaa kohta lamaantua elohiiren aiheuttaman stressin takia. Kirjoitukseni taitaa olla kerta kerralta sekavampaa? Ehkä pitää olla vähän sekava, että voi olla kunnossa.

Toivoisin nyt sitten vähän kommenttia tästä 'erikoispostauksesta'. Oliko tämä kamala vai aivan hirveä, mitä olisitte halunneet muuttaa, oliko mikään positiivista? :) Ja nyt nukkumaan.

Lomafiilikset

Ootteko ikinä tullu ajatelleeksi, että mitä rakastatte arjessa, mistä asioista ette voisi normaalissa elämässänne luopua ? Itse rakastan varhain heräämistä, aamulehtiä, treenejä, kahvilassa istumista kaverin kanssa, pitkiä henkeviä keskusteluja, metsässä kävelyä, pientä tihkusadetta, auringonnousua, ruoanlaittoa, muiden passaamista ja auttamista, kiitosta tuntemattomalta, tuoreen leivän tuoksua, hymyä, treenaamista, adrenaliinia, eläinten läheisyyttä, suunnittelua, unelmointia, muistoja, valokuvia ja pähkinöitä.

Välillä haaveilen siitä, että voisin aamulla nousta kuudelta, mennä koiran kanssa ulos. Ulkona aurinko olisi jo hieman nousemassa, mutta ohut usva leijuisi maagisesti peltojen yllä. Ilma olisi raikas yöllisen sateen jälkeen ja tiet olisivat aivan tyhjät -hiljaisuus olisi rikkomatonta. Kun palaisin kotiin, leipoisin itse paljon erilaisia sämpylöitä ja valmistaisin ihanan hedelmälautasen erilaisista hedelmistä. Tekisin jokaisesta erivärisestä palasesta tietyn muotoisen -kuten tähti tai sydän. Asettelisin hedelmät jä sämpylät kauniisti esille, osan sämpylöistä veisin naapureille tai ystäville. Nyt voisin hengähtää, juoda smoothien ja lukea aamulehdet. Aurinko paistaisi jo verhojen välistä ja valaisisi koko keittiön. Lehden jälkeen olisi ihanaa tarjoilla kunnon aamiainen ystävilleni, sukulaisilleni tai perheelleni. Tämä olisi aika ihanteellinen aamu.

No, se noista mietteistä! Nyt on lomat kohta lomailtu, ja olen aika tyytyväinen siihen, miten olen lomani viettänyt. Olen kokkaillut, nähnyt ystäviä, jutellut niitä pitkiä henkeviä keskusteluja :D, saanut lahjoja!, ostanut treenivaatteita, ollut elämäni ensimmäisellä pump-tunnilla, käynyt Ikeassa ja Heurekan Body Worlds -näyttelyssä, viettänyt hieman aikaa myös perheeni kanssa ja kerännyt energiaa arkea varten. 

Huomenna lähden maajoukkueleirille Kisakallioon, jossa meitä odottaa kuntotestikatsastukset, ravintoluento, treenejä ja toivottavasti hyvää ruokaa! Sunnuntaina tuolta palailemisen jälkeen pitäisi paneutua ruotsin lukemiseen, sekä äidinkielen projektityöhön.. Noh, ne hoidetaan sitten sunnuntaina -vielä on lomaa jäljellä, viettäkää se rentoutuen. Paras lomankäyttö on ladata akkuja niin, että jaksaminen riittää sinne pääsiäiseen asti.

Ai joo, olihan mulla semmonenki asia, että minkäslainen erikoispostaus kiinnostaisi ?

1. My day-kuva/videopostaus
2. videopostaus, jossa aiheena joku syvällinen juttu?
3. Treenipostaus
4. Kokkaus/leipomispostaus
5. Lukijoiden antamat kuvausaiheet
6. Joku muu, mikä? o:

Rukailua

Moipamoi jälleen, kotona taas.
Viimeviikolla tuli siis valloitettua Rukan rinteet, pieni varaslähtö hiihtolomailuun. Reissussa olin Oonan perheen kanssa, eikä voi sanoa muuta, kuin että selvisimme vaikeuksien kautta voittoon! Kaikenkaikkiaan meitä oli kelomökissä seitsemän, joista kuusi sai syödä lääkekuureja lomailun lomassa - siis kaikki paitsi minä. Heh, siitä kiitän geenejäni ja onneani !

Reissun aikana laskettelimme, lumikenkäilimme, kävimme katselemassa poroja & huskyja, leivoimme laskiaispullia, pulkkailimme Rukan huipulta alas, kuvailimme, sekä tietty söimme paljon ja hartaasti. Laskettelun näkökulmasta reissu oli aika huippu, koska rinteet olivat lähes tyhjinä, eikä ilma ollut ollenkaan kylmä. Rinteet olivat myös huippukunnossa, samoin hyppyrit.

Nyt on pitkän reissun jälkeen kotiuduttu ja ''oikea'' hiihtoloma aloitettu kevyesti aamun spinning-tunnilla! Iltapäivällä siivosin ja uudelleenjärkkäsin huoneeni, ompelin takkini kuntoon ja silitin paitojani.. Tuli vähän semmonen hassu vanhapiika -olo. Nyt illalla oli vielä treenit maneesilla ja ensi viikolla ohjelmassa ainakin kavereiden tapailua, käynti Heurekan ihmisnäyttelyssä med mamma ja viikon päätteeksi maajoukkueleiri. 

Haluaisin vielä näin lopuksi kiittää kaikkia ihania lukijoitani ja toivottaa myöhäiset ystävänpäivätoivotukset!

Jos ei treenijutut kiinnosta, skrollaa alemmas.

Hjelous taas eevripadi, minä hengissä, blogi ei?

Nykyään ei vaan tunnu olevan aikaa millekkään turhalle. Siinä sivussa bloggaaminenkin on hieman jäänyt, josta olen pahoillani. Aina välillä mietin, missä välissä ihmiset ehtii tavata toisiaan, tai ostella pappa-betalartekniikalla kaikki Stadin kaupat tyhjäksi.. Yht'äkkiä mieleeni juolahtaa kuitenkin sana, joka esiintyy kalenterissani lähes joka ikinen päivä: treenit. harkat. vikellys. kuntosali. spinning. Rakastan treenaamista, enkä osaisi elää ilman noita juttuja. Palatte varmaan oikeasti halusta kuulla viikon ohjelmani? Joka viikkohan tuo tietysti hieman muuttuu -varsinkin viikonloppujen osalta, kun on valmennuksia ja kisoja.

Tältä kalenterini saattaa täydempinä viikkoina näyttää..

Ma - spinning 1h + akrobatiakurssi 1,5h

Ti - ratsastus 1h + pukkitreenit 1,5h + volttitreeni 20-30 min

Ke - salitreeni 1h + telinevoimistelu 2h

To - koululiikunta 1,5h + salitreeni 1,5h + pukkitreenit 1,5h

Pe - koululiikunta 1,5h + spinning 1h

La - tulevaisuudessa heppatreeni 1h

Su - Spinnig/sali 1h + heppatreeni 1h+1h

+ Koiran kanssa lenkkeilyt, paikasta toiseen kävelyt ja omat treenisessiot kotona.. Hupsis.

Uudet treenikengät!

...Tämä ei kuitenkaan ollut se pääasiani, mistä halusin tänne kirjoitella. Aiheeni, mitä olen joutunut mietiskelemään lähiaikoina, on ollut hormonihoidot.

En osaa oikein kuvailla nyt mun mielialaa  millään sanoilla.. Oon aina tajunnut, että oon ollut pienempikokoisempi, kuin muut. Kaikki on siitä aina huomautellut ja saan kuulla siitä vieläkin joka ikinen päivä. Olen aikalailla tottunut siihen, että ihmiset hämmästyy kuullessaan mun iän.. monet luulee ulkonäön perusteella monia vuosia nuoremmaksi. Kyllähän se tavallaan on satuttanut, kun tajusi, ettei sovi muottiin, johon muut samanikäiset menee. Mutta ehkä se on kouluttanut musta vahvemman ihmisen -sellaisen, joka ei sanoista lannistu -vai sellaisen, joka on vain tottunut kestämään alituisesti pientä naljailua ? 

Syksyllä kävin jo muutamissa tutkimuksissa, missä selviteltiin syytä tähän mun tilanteeseen.(= Siihen, että mun kasvukäyrät on tosi alakantissa..) Kävin muutamissa verikokeissa, mutta diagnooseja ei tullut. Kohta pitäisi tulla taas lähete lääkärille ja olisi vissiin hormonien vuoro. Lievästi sanottuna olen aika paniikissa. Ensimmäinen asiahan on se, että elämäni vaikeutuu huomattavasti, koska mun on aivan pakko pilkkoa ne saamarin pillerit miljooniin osiin ennen kun saan ne kurkusta alas.. Toinen ja vielä kamalampi asia on se, etten todellakaan tiedä, miten kyseinen hoito tulisi vaikuttamaan tulevaisuuteeni tai kehooni. En todellakaan halua opetella uudestaan vartalon motoriikkaa - en halua tulla isoksi. Haluaisin vain olla pieni, mutta hyväkroppainen ja lihaksikas.

Joo-o, se niistä ongelmista.. Muuten mulla menee ihan kivasti, koulussa sujuu ja treenejä tosiaan on ihan tarpeeksi. Huomenna lähden Oonan ja sen perheen kanssa Rukalle viikoksi laskettelemaan, mikä on ihan tajuttoman siistiä! Toivottavasti en vaan onnistu hajottamaan itseäni. 

Viikonloppuna näin pitkästä aikaa vanhan hyvän frendin, jonka kanssa juttua riitti cashewpähkinöistä shoppailun ja ruoan kautta myös syvällisempiin aiheisiin. On ihanaa omistaa ystäviä, joiden kanssa voi jutella niin monista asioista, vaikka ei olisi nähnyt kyseistä henkilöä vuoteen! Sen vaan sanon, että välimatka ei ole tekosyy ystävyyden viilenemiselle.. Pitäkää siis vanhoista hyvistä kaverisuhteista kiinni.