Lomafiilikset

Ootteko ikinä tullu ajatelleeksi, että mitä rakastatte arjessa, mistä asioista ette voisi normaalissa elämässänne luopua ? Itse rakastan varhain heräämistä, aamulehtiä, treenejä, kahvilassa istumista kaverin kanssa, pitkiä henkeviä keskusteluja, metsässä kävelyä, pientä tihkusadetta, auringonnousua, ruoanlaittoa, muiden passaamista ja auttamista, kiitosta tuntemattomalta, tuoreen leivän tuoksua, hymyä, treenaamista, adrenaliinia, eläinten läheisyyttä, suunnittelua, unelmointia, muistoja, valokuvia ja pähkinöitä.

Välillä haaveilen siitä, että voisin aamulla nousta kuudelta, mennä koiran kanssa ulos. Ulkona aurinko olisi jo hieman nousemassa, mutta ohut usva leijuisi maagisesti peltojen yllä. Ilma olisi raikas yöllisen sateen jälkeen ja tiet olisivat aivan tyhjät -hiljaisuus olisi rikkomatonta. Kun palaisin kotiin, leipoisin itse paljon erilaisia sämpylöitä ja valmistaisin ihanan hedelmälautasen erilaisista hedelmistä. Tekisin jokaisesta erivärisestä palasesta tietyn muotoisen -kuten tähti tai sydän. Asettelisin hedelmät jä sämpylät kauniisti esille, osan sämpylöistä veisin naapureille tai ystäville. Nyt voisin hengähtää, juoda smoothien ja lukea aamulehdet. Aurinko paistaisi jo verhojen välistä ja valaisisi koko keittiön. Lehden jälkeen olisi ihanaa tarjoilla kunnon aamiainen ystävilleni, sukulaisilleni tai perheelleni. Tämä olisi aika ihanteellinen aamu.

No, se noista mietteistä! Nyt on lomat kohta lomailtu, ja olen aika tyytyväinen siihen, miten olen lomani viettänyt. Olen kokkaillut, nähnyt ystäviä, jutellut niitä pitkiä henkeviä keskusteluja :D, saanut lahjoja!, ostanut treenivaatteita, ollut elämäni ensimmäisellä pump-tunnilla, käynyt Ikeassa ja Heurekan Body Worlds -näyttelyssä, viettänyt hieman aikaa myös perheeni kanssa ja kerännyt energiaa arkea varten. 

Huomenna lähden maajoukkueleirille Kisakallioon, jossa meitä odottaa kuntotestikatsastukset, ravintoluento, treenejä ja toivottavasti hyvää ruokaa! Sunnuntaina tuolta palailemisen jälkeen pitäisi paneutua ruotsin lukemiseen, sekä äidinkielen projektityöhön.. Noh, ne hoidetaan sitten sunnuntaina -vielä on lomaa jäljellä, viettäkää se rentoutuen. Paras lomankäyttö on ladata akkuja niin, että jaksaminen riittää sinne pääsiäiseen asti.

Ai joo, olihan mulla semmonenki asia, että minkäslainen erikoispostaus kiinnostaisi ?

1. My day-kuva/videopostaus
2. videopostaus, jossa aiheena joku syvällinen juttu?
3. Treenipostaus
4. Kokkaus/leipomispostaus
5. Lukijoiden antamat kuvausaiheet
6. Joku muu, mikä? o:

Rukailua

Moipamoi jälleen, kotona taas.
Viimeviikolla tuli siis valloitettua Rukan rinteet, pieni varaslähtö hiihtolomailuun. Reissussa olin Oonan perheen kanssa, eikä voi sanoa muuta, kuin että selvisimme vaikeuksien kautta voittoon! Kaikenkaikkiaan meitä oli kelomökissä seitsemän, joista kuusi sai syödä lääkekuureja lomailun lomassa - siis kaikki paitsi minä. Heh, siitä kiitän geenejäni ja onneani !

Reissun aikana laskettelimme, lumikenkäilimme, kävimme katselemassa poroja & huskyja, leivoimme laskiaispullia, pulkkailimme Rukan huipulta alas, kuvailimme, sekä tietty söimme paljon ja hartaasti. Laskettelun näkökulmasta reissu oli aika huippu, koska rinteet olivat lähes tyhjinä, eikä ilma ollut ollenkaan kylmä. Rinteet olivat myös huippukunnossa, samoin hyppyrit.

Nyt on pitkän reissun jälkeen kotiuduttu ja ''oikea'' hiihtoloma aloitettu kevyesti aamun spinning-tunnilla! Iltapäivällä siivosin ja uudelleenjärkkäsin huoneeni, ompelin takkini kuntoon ja silitin paitojani.. Tuli vähän semmonen hassu vanhapiika -olo. Nyt illalla oli vielä treenit maneesilla ja ensi viikolla ohjelmassa ainakin kavereiden tapailua, käynti Heurekan ihmisnäyttelyssä med mamma ja viikon päätteeksi maajoukkueleiri. 

Haluaisin vielä näin lopuksi kiittää kaikkia ihania lukijoitani ja toivottaa myöhäiset ystävänpäivätoivotukset!

Jos ei treenijutut kiinnosta, skrollaa alemmas.

Hjelous taas eevripadi, minä hengissä, blogi ei?

Nykyään ei vaan tunnu olevan aikaa millekkään turhalle. Siinä sivussa bloggaaminenkin on hieman jäänyt, josta olen pahoillani. Aina välillä mietin, missä välissä ihmiset ehtii tavata toisiaan, tai ostella pappa-betalartekniikalla kaikki Stadin kaupat tyhjäksi.. Yht'äkkiä mieleeni juolahtaa kuitenkin sana, joka esiintyy kalenterissani lähes joka ikinen päivä: treenit. harkat. vikellys. kuntosali. spinning. Rakastan treenaamista, enkä osaisi elää ilman noita juttuja. Palatte varmaan oikeasti halusta kuulla viikon ohjelmani? Joka viikkohan tuo tietysti hieman muuttuu -varsinkin viikonloppujen osalta, kun on valmennuksia ja kisoja.

Tältä kalenterini saattaa täydempinä viikkoina näyttää..

Ma - spinning 1h + akrobatiakurssi 1,5h

Ti - ratsastus 1h + pukkitreenit 1,5h + volttitreeni 20-30 min

Ke - salitreeni 1h + telinevoimistelu 2h

To - koululiikunta 1,5h + salitreeni 1,5h + pukkitreenit 1,5h

Pe - koululiikunta 1,5h + spinning 1h

La - tulevaisuudessa heppatreeni 1h

Su - Spinnig/sali 1h + heppatreeni 1h+1h

+ Koiran kanssa lenkkeilyt, paikasta toiseen kävelyt ja omat treenisessiot kotona.. Hupsis.

Uudet treenikengät!

...Tämä ei kuitenkaan ollut se pääasiani, mistä halusin tänne kirjoitella. Aiheeni, mitä olen joutunut mietiskelemään lähiaikoina, on ollut hormonihoidot.

En osaa oikein kuvailla nyt mun mielialaa  millään sanoilla.. Oon aina tajunnut, että oon ollut pienempikokoisempi, kuin muut. Kaikki on siitä aina huomautellut ja saan kuulla siitä vieläkin joka ikinen päivä. Olen aikalailla tottunut siihen, että ihmiset hämmästyy kuullessaan mun iän.. monet luulee ulkonäön perusteella monia vuosia nuoremmaksi. Kyllähän se tavallaan on satuttanut, kun tajusi, ettei sovi muottiin, johon muut samanikäiset menee. Mutta ehkä se on kouluttanut musta vahvemman ihmisen -sellaisen, joka ei sanoista lannistu -vai sellaisen, joka on vain tottunut kestämään alituisesti pientä naljailua ? 

Syksyllä kävin jo muutamissa tutkimuksissa, missä selviteltiin syytä tähän mun tilanteeseen.(= Siihen, että mun kasvukäyrät on tosi alakantissa..) Kävin muutamissa verikokeissa, mutta diagnooseja ei tullut. Kohta pitäisi tulla taas lähete lääkärille ja olisi vissiin hormonien vuoro. Lievästi sanottuna olen aika paniikissa. Ensimmäinen asiahan on se, että elämäni vaikeutuu huomattavasti, koska mun on aivan pakko pilkkoa ne saamarin pillerit miljooniin osiin ennen kun saan ne kurkusta alas.. Toinen ja vielä kamalampi asia on se, etten todellakaan tiedä, miten kyseinen hoito tulisi vaikuttamaan tulevaisuuteeni tai kehooni. En todellakaan halua opetella uudestaan vartalon motoriikkaa - en halua tulla isoksi. Haluaisin vain olla pieni, mutta hyväkroppainen ja lihaksikas.

Joo-o, se niistä ongelmista.. Muuten mulla menee ihan kivasti, koulussa sujuu ja treenejä tosiaan on ihan tarpeeksi. Huomenna lähden Oonan ja sen perheen kanssa Rukalle viikoksi laskettelemaan, mikä on ihan tajuttoman siistiä! Toivottavasti en vaan onnistu hajottamaan itseäni. 

Viikonloppuna näin pitkästä aikaa vanhan hyvän frendin, jonka kanssa juttua riitti cashewpähkinöistä shoppailun ja ruoan kautta myös syvällisempiin aiheisiin. On ihanaa omistaa ystäviä, joiden kanssa voi jutella niin monista asioista, vaikka ei olisi nähnyt kyseistä henkilöä vuoteen! Sen vaan sanon, että välimatka ei ole tekosyy ystävyyden viilenemiselle.. Pitäkää siis vanhoista hyvistä kaverisuhteista kiinni. 

Heta suosittelee: Terveellisempi elämäntapa?

Aika useasti aloitan postauksen innokkaasti moikkaamalla teitä ruuduntapittajia, mutta nyt tuntuu hieman tahmealta kirjoittaa, hassua. Ajattelin kuitenkin hieman kirjoittaa siitä, miten olen itse yrittänyt muuttaa elämäntapojani -tässä tapauksessa syömistäni- terveellisemmiksi. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että nämä asiat eivät välttämättä sovi kaikkien kehoille/elämäntyyleille. Kaikkien pitäisi kehitellä oma tapansa syödä, liikkua ja nauttia elämästä -Hyvällä mielellä!

Okei.. Näin heti alkuun haluan sanoa, etten halua todellakaan kuulostaa laihdutusmainokselta. Mitä jos vain yrittäisitte ottaa hedelmiä tai marjoja joka aterialle, niin kuin oikeasti kuuluisikin? Itselläni on nykyisin aina aamupalla, välipalalla ja iltapalalla esim. omena, päärynä, mandariini tai porkkana mukana. Koulussa syön salaattia ruoan lisäksi ja kotona teen ruoan kanssa salaattia, vihanneksia tai syön hedelmän. 

Kaikkialla lukee, että pitäisi vähentää sokeria, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? En ole mikään ravintoterapeutti, mutta kaikillahan on maalaisjärki olemassa. 

Esimerkkinä..

Pastat, murot, puurot ja leivät > Täysjyvä/monivilja on aina parempi, kuin vehnäversio. 

Jogurtit > maustamattomat ovat parempia, kuin maustetut. 

Juomat > Maito tai vesi on aina parempi, kuin mehut. Tuoremehujenkin vitamiinit voi kerätä oikeista hedelmistä! 

Einesruoat > Jos kotiruokaa ei ehdi väsätä, yritä saada vähintään puolet lautasesta täytettyä tuoreilla kasviksilla tai hedelmillä.

''Herkut'' > Itse tykkään syödä makeannälkään pienen välipalakeksin, mikä on lievästi sanottuna hieman outoa. Olen huomannut, että makeanhimoni on laantunut, minkä uskon johtuvan runsaasta hedelmänsyönnistäni... Välillä voi herkutella, mutta ei todellakaan joka päivä. Joskus saa herkutella, eikä kannata alkaa tämän takia potea huonoa omatuntoa sukulaisen synttäreillä! 

Itse tosiaan olen vaihtanut maustetut jogurttini maustamattomaan, vähentänyt vaalean leivän syönnin lähes nollaan, pitänyt taukoa karkeista, korvannut limut ja mehut kivennäisvesillä, vedellä ja maidolla ja lisännyt tosiaan kasviksien ja hedelmien syöntiä.. sekä muita pieniä muutoksia. Kaiken tämän vaihe vaiheelta. En siis yhdessä yössä. Maustamattoman jogurtin karvaaseen makuun oli ensin vaikea tottua, joten lisäsin siihen ensin hieman mehukeittoa. Pikkuhiljaa siihen alkoi tottua ja nykyään se menee semmoisenakin. Älkää siis pettykö itseenne, jos ette heti onnistu. Aina voi -ja pitää- yrittää uudelleen!

Pointtihan siis oli, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä. Pienillä muutoksilla pikkuhiljaa kohti päämäärää. 

Terveelliseen elämään kuuluu paljon muutakin osa-alueita kuin syöminen, mutta niistä en nyt rupea jaarittelemaan.. Mieli, eli psyykkinen osio, liikunta, sekä uni ovat myös osaltaan vaikuttamassa terveelliseen elämään. Tavoitellaanko nykyään terveellistä elämää enään sen kannalta, ettei haluta sairastua ? Luulen, että nykyään on tärkeää näyttää hyvältä.

Vanhus mikä vanhus

Aika uskomatonta, miten taas tuli täytettyä vuosia.. Keskiviikkona siis vaihdoin ikäni kuuteentoista. Tavallaan sitä ei edes tajua, miten sitä ikää alkaa karttua. Tuntuu, että aina olisi samanikäinen - mieltymykset vain vähän muuttuvat ajansaatossa.

 Lauantaina vietin hauskan päivän mahtavassa porukassa.. Ja syöden aivan liikaa. Heh, ei se mitään koska ihan hauskaa oli! Kiitos Jaana, Sara & Oona <3 Synttärilahjaksi toivoin -ja sain- porukoiltani salikortin. Sain myös kavereilta leivontatarvikkeita, rahaa ja kynsilakan. 

Tästä piti tulla sellainen ''päiväni kuvina''-postaus, muttei tullut illalla kuitenkaan otettua niitä kuvia valon puutteen vuoksi. Ehkä joskus keväämmällä saan sen aikaiseksi.. Jos ikuinen pimeys ei ole vallannut Suomea. Hyi.

     Tänään oli pitkästä aikaa vikellystreenit hepalla ja kahden tunnin treenien jälkeen voin todeta, että varpaani ovat kuoliossa. Miksi Suomessa on näin v-mäinen talvi? Miten oikeasti kukaan luulee meidän treenaavan kesän kisoja varten, kun hepalla päästään menemään ehkä hyvällä tuurilla kerran viikossa, joskus harvemminkin. Lämmitetty maneesi olisi ihan okei. Tai jos se ei ole mahdollista, niin edes vähän lämpimämmät ilmat!

Missä mennään

Moksispoksis!

Hyvällä mielellä täällä näpyttelemässä pitkästä aikaa. Viikon aikana on taas tullut mietittyä pää puhki kaikenlaisia asioita, niistä postauksen loppupuolella vielä enemmän. Pohtimisen lisäksi olen laittanut ruokaa, tavannut kavereita, kuvaillut ja siivoillut. Kävin eilen läpi kaikki laatikkoni ja heitin pois kauheasti turhaa tavaraa -kolme roskakassia lähti. Nyt on jotenkin paljon vapaampi olo, kun on siisti huone!



Aamulla suuntasin salille elämäni ensimmäiselle spinningtunnille.. ja huomenna menen luultavasti uudestaan. Toivottavasti se aerobinen kunto alkaisi tästä sitten nousemaan... Vikellyksen suunnalta on saatu vähän jo kesän kisakalenteria hahmoteltua. Kisareissumahdollisuuksia on mm. Hollanti, Ruotsi, Itävalta, Unkari, Saksa ja Tanska. Aivan tajuttoman siistiä... Rakastan tätä lajia.



Okei, missä mennään, minne ollaan menossa?

 Käyn läpi vähän sekavia ajatuksiani itsestäni, mielipiteistäni ja tulevaisuudestani -Mitä minun tulisi tehdä ja miksi, miten se hyödyttäisi jatkossa? Olen huomannut, että kaikki terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä on alkanut kiinnostamaan mieltäni yhä enemmän. Haluaisin joskus päästä semmoiseen kunnon hemmotteluhoitoon, jossa olisi ihohoitoja ja hierontaa, sekä hyvää terveellistä ruokaa.

Liikunta on aina ollut minulle itsestäänselvyys, ruokatottumukseni on parantuneet huimasti, hiusten- ja ihonhoitoon olen alkanut panostamaan yhä enemmän. Terveysmyytit kiehtovat ja uskon, että terveellisillä

elämäntavoilla on vaikutus onnellisuuteen.

Herää kysymys -Jos niin kovasti tavoittelen terveyttä, enkö nyt ole onnellinen? Entä ajat ennen terveysintoilua, enhän silloinkaan ollut ikinä sairas... Mikä muuttui, mikä muutti alitajuntaiset ajatukseni ? En osaa antaa vastausta.

kukaan ei tykkää valituspostauksista

Hei vaan ja parasta vuotta 2013 kaikille, varsinkin lukijoilleni. (:

Heh, otsikko taitaa olla aika totta, enkä viitsisi kamalasti valittaa heti vuoden alkuun.. Pari sanasta saan kuitenkin lausua? En kertakaikkiaan kestä tätä paikallaanoloa. Puolitoista viikkoa ilman treenejä -ja olen kuoleman partaalla. Teen kotitreeniä, muttei se ole korvaavaa oikeille treeneille. On kamalaa vain olla! Tänään pääsin onneksi Saran kanssa salille treenaamaan! 

Vuoden 2012 viimeisen illan vietin hyvien ystävieni seurassa raketteja kuvaillen, syöden ja musiikkia kuunnellen. Vuosi vaihtui pimeässä huoneessa tuijottaen tietokoneen ruutua, jossa oli käynnissä digitaalinen kello. 2013 vuoden alun olen viettänyt ratsastellen, kouluun taas totutellen ja treenejä odotellen. Lupasin itselleni viettää terveellisemmän vuoden. Lupasin, etten näytä kesällä ryhävalaalta.

Odotan tältä vuodelta paljon onnistumisia -mutta tiedän, että se tulee sisältämään myös pettymyksiä ja valintoja. Esimerkiksi ratsastuksen kanssa olen nyt vähän tienhaarassa.. Jos lopettaisin, säästyisi rahaa ja jäisi paljon aikaa muulle treenaamiselle. Mutta toisaalta -haluanko lopettaa harrastuksen, jota olen harrastanut 8½ vuotta ? Harrastuksen, josta kovasti pidän, mutta joka saattaa hidastaa kehittymistäni vikellyksen saralla.  No, kesällä varmaan syntyy päätös tästä asiasta..

11 päivää siihen, että tämä tyttö on 16-vuotias! Uskokaa tai älkää, tyttö jota voisi luulla alakoululaiseksi on kohta sweet sixteen. Hassua, että aika kuluu näin nopeasti.. vastahan olin 13-vuotias!