Eichhörnchen...... ei vaan mitä?

Hallo!

Wie geht es dir?

Ihan hyvinhän mä täällä pärjäilen, kulttuuristisia meininkejä täältä korven keskeltä muistelen. Kulunut viikko on mennyt kivasti uuden ystäväni Sendin kanssa puuhaillen. Paljon tuli opittua Saksasta ja vähän jopa Albaniastakin! Englantia pääsi käyttämään vähän monipuolisemmin ja svenkaakin tuli vähän Sendille opetettua.

First time on a horse! I am so proud!

Tutustuimme toisiimme, leivoimme karjalanpiirakoita, kävimme kokeilemassa vikellystä, kiipesimme korkealle, nauroimme, leikimme lapsia, ajoimme skootterillani, saunoimme, maistoimme korvapuusteja ja joimme teetä. Uskon, että tämä Suomen reissu ei ollutkaan niin paha. Ehkä tässä oli jotain hauskaakin?

Kulttuurieroissa oli joitakin suurempia vivahde-eroja, kuten ruokarytmi ja kohteliaisuus. Tai suomalaisilla oleva kohteliaisuuden puute? Älkää käsittäkö väärin; en halua teilata ketään. Kerron vain, että minusta on todella kummallista ajatella syöväni kerran tai kaksi päivässä ja kysyä lupaa kaveriltani jokaiseen pikkuasiaankin... tai pitäväni sellaisia söpöjä aamutossuja kokoajan sisällä! :D

Muuten olen opiskellut historiaa ja hieman fysiikkaa, tehnyt onnistuneesti välihypyn ulos ( suom. Vikellykseen suuresti liittyvä asia, jossa kiepahdan kuperkeikalla selästä alas ympyrän ulkopuolelle pitäen kahvoista kiinni & ponnistan seuraavalla laukalla takaisin kyytiin. ), käynyt eläintieteellisessä museossa, sekä tehnyt historian ja musiikin kirjotelmia. Tänä viikonloppuna oli taas Geron valmennus Pm-kilpailuja tarkastellen.

Moni asia lähestyy kovaa vauhtia: Koeviikkoni, Tanskan PM-kisat, kylmyys ja talvi, sekä moni muu. Tavallaan aika menee todella nopeasti, viikon päästä onkin jo melkein lokakuu!

Yrittäkää nauttia aurinkoisista päivistä vielä kun niitä on!

Kuka sanoi, ettei onnea voisi ostaa?

Tämä oli iskulauseemme viikonlopun Sirkusmarkkinoilla Keravalla. Ständiltämme löytyi vikellyskuvia, kahvia, pikkupurtavaa, koristeltuja hevosenkenkiä, sekä pukki, jonka päällä lapset pääsivät kokeilemaan vikellystä.

Lauantaina heräsin tosiaan viideltä leipomaan korvapuusteja markkinoita varten.

.....................VIIDELTÄ.

Eilen kuitenkin vasta seittemältä saman asian puolesta. Markkina-aika oli oikein mukavaa, yksi asiakas kehui myyntitaitojani! :) Hassua, joskus kun vielä luulin olevani ujo ja hieman puhekammoinen..? Nykyään on kuitenkin aivan toisin; rakastan puhua ihmisille ja esitellä asiaamme; vikellystä.

Ohhoh. On kyllä ollut taas aikamoista rundellia viimeaikoina. Viimeviikosta minulla ei ole taas minkäännäköistä käsitystä, olen kai ollut niin ulapalla. Jaa-a. Kaikki on aikalailla pyörinyt koulun ympärillä, treeneistäkin on kuitenkin selvitty. Viimeviikolla oli se tuomiopäivä, kurssivalinnat.

Sain kaikki kurssini lukuunottamatta ruotsin kakkoskurssia.. Ja jos nyt pitäisi arvailla aineita, joita kirjoittelen sitten kolmen vuoden päästä, niin sanoisin äidinkieli, englanti, ruotsi, matematiikka, yhteiskuntaoppi, terveystieto, sekä mahdollisesti psykologia. Enkä tiedä olenko nyt ajautumassa itsemurhaan, koska valitsin saksan neljään seuraavaan jaksoon, enkä tosiaan tiedä kielestä, kulttuurista tai ihmisistä mitään. ... Heh. (Saksasta puheenollen, saan olla viikon päästä neljän päivän ajan host-siskona jollekkin saksalaiselle! :))

Öäääh, onko kellään mitään ammattiehdotuksia tällaiselle ihmiselle, joka pitää asioiden organisoinnista, kielistä, ihmisten palvelusta ja haluaisi suht. korkean koulutuksen ammatin..

Olenko ainut, jonka mielestä nuorille kerrotaan liian suppeasti ammateista? Ja joo, en halua olla poliisi, lääkäri tai palomies.

Loppuun vielä tämmöinen suloinen illan piristys